Post by shalott on Aug 9, 2016 15:56:32 GMT 2
Nimi: Florence Niles
Ikä: 36
Sukupuoli: Mies
Asema: kommando
Ulkonäkö: Lähes 180-senttinen Niles on olemukseltaan juuri niin tasapainoinen ja ja lihaksikas kuin blackcollarilta saattaa odottaakin. Vastarintaliike, jossa mies on ollut siitä lähtien, kun hallitus tarjosi yleistä armahdusta blackcollareille, on ollut varsin hyvä Idunine-kuljetusten ryöstämisessä, minkä ansiosta Nilesin lihakset eivät ole kärsineet minkäänlaista haitallista ikääntymistä. Idunine on myös onnistunut koskemaan miehen ulkonäköön sen verran, että hän näyttää muutamaa vuotta nuoremmalta kuin on, mutta ero ei ole silmiinpistävä ja voidaan ainakin vielä laittaa hyvin ikääntymisen piikkiin. Niles ei kuitenkaan ole luottanut vain ja ainoastaan lääketieteelliseen apuun, vaan on pitänyt itsensä kunnossa harjoittelulla ja liikunnalla. Hänellä on yhä soturin ryhti ja joustava, tasapainoinen askel.
Nilesilla on kulmikas kasvonmuoto, joka kuitenkin onnistuu olemaan näyttämättä erityisen jykevältä. Hänen vaalea ihonsa on hieman ruskettunut, mikä kertoo hänen ulkoilmassa viihtyvästä luonteestaan, mutta lähinnä vain kasvoista ja käsistä. Hänen kaulassaan voi havaita pientä rusketusrajaa siinä kohtaa, mihin miehen flexarmorin kaula-aukko ulottuu. Nilesillä on suhteellisen ohuet huulet. Hänen nenänsä on pitkänomainen mutta muuten keskikokoinen. Hänellä on mantelinmuotoiset, pähkinänruskeat silmät, joiden hallitseva väri on vaalea ruskea. Silmien päälle piirtyvät suhteellisen tuuheat, vaaleanruskeat kulmakarvat. Myös Nilesin hiukset ovat vaaleanruskeat, ja ne on muotoiltu tuuheaan, lyhyeen kampaukseen. Mies on suhteellisen tarkka hiuksistaan, ja pitää niistä huolta – joskaan ei läheskään niin paljon kuin joidenkin hänen taistelutovereidensa vitsit saattaisivat antaa ymmärtää.
Niles suosii pitkiä housuja ja pitkähihaisia paitoja. Syyt tähän ovat suurimmaksi osaksi käytännölliset. Pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet enimmäkseen peittävät flexarmorin, jota mies usein pitää vaatteidensa alla. Niles pitää hillityistä väreistä, mutta pukeutuu sekä vaaleaan että tummaan, mutta ei mihinkään erityisen räikeään. Erityisesti hän näyttää mieltyneen tummansiniseen.
Kuten mainittiin, päällysvaatteidensa alla Niles pitää yhä usein blackcollarien flexarmorina tunnettua suoja-asua. Sen osat ovat kaikki väriltään mustia, ja tehty metallisen oloisesta, mutta kuitenkin kankaan tapaan joustavasta aineesta. Materiaali jähmettyy luodin tms. iskusta kovaksi, jakaen iskun voiman laajalle alueelle, jolloin se ei vahingoita kohdettaan. Flexarmor tarvitsee kuitenkin aikaa palautua torjuttuaan ammuksen, eikä yhden ammuksen jälkeen muutamaan minuuttiin torju mitään. Luoteja hitaammat asiat, kutne lyömä-aseet, eivät saa materiaalia edes reagoimaan, eikä se siksi torju niitä.
Flexarmor on erittäin tyköistuvaa, minkä vuoksi sen päälle laittaminen ja pois ottaminen on hieman hankalaa. Siihen kuuluu kengät, housut, paita, hanskat ja huppu, mutta Niles normaalisti pitää vain kenkiä, paitaa ja housuja, pukien hanskat ja hupun vain, jos olettaa joutuvansa taisteluun.
Luonne: Tavatessa Nilesin vapaa-ajalla voi olla vaikea uskoa, että hän todella kuuluu entiseen armeijan eliittiosastoon. Miehestä tuntuu kokonaan puuttuvan se jäykkä kurinalaisuus, jota niin monet armeijan jäsenet suorastaan hehkuvat yötä päivää. Niles tuntuu olevan pikemminkin tämän vastakohta. Hän on huoleton ja rento persoona, joka ei näytä stressaavan yhtään mistään. Hän hymyilee, nauraa ja vitsailee vaikka tuikituntemattoman kanssa. Mies on muutenkin erittäin sosiaalinen, ja viihtyy paremmin ihmisten parissa kuin yksin.
Seurassa pyörimiseen auttaa suuresti se, että Niles on varsin avoinmielinen erilaisille persoonille ja ajatusmaailmoille. Ei hänkään tietysti ihan mitä vain hyväksy, eivätkä esimerkiksi muita ihmisiä systemaattisesti syyttä satuttavat saa häneltä sen enempää sympatiaa kuin keltään muultakaan normaalilta ihmiseltä. Mikään vähemmän radikaali näkemys ei häntä juuri hätkäytä, ainakaan niin kauan, kun keskustelukumppania ei haittaa se, jos Niles sattuu olemaan eri mieltä joistakin keskustelunaiheista.
Ihmisten lisäksi Niles pitää myös uusista kokemuksista. Miestä voisi kuvailla seikkalunhaluiseksi, ja hän on yleensä täysillä osallistumassa asiaan kuin asiaan – varsinkin, jos sitä voi tehdä yhdessä jonkun ihmisryhmän kanssa. Hän ei nyrpistä nenäänsä myöskään eksoottiselle ruualle, vaikka se kuinka haisisi hieman oudolta ja sisältäisi mausteita, joiden nimiä hän ei osaa lausua. Tällaista elämyshakuisuutta esiintyy kuitenkin lähinnä silloin, kun hän on seurassa. Yksin ollessaan hän jää helposti harrastamaan jotain yksinkertaista, kuten vaikka kotitöitä ja kävelyretkiä, jotka jättävät aivan liikaa tilaa ja aikaa ajattelulle. Niles ei erityisesti pidä siitä, kuka hän on yksin, ilman muita ihmisiä, ilman mielekästä päämäärää tekemisilleen. Hän alkaa silloin aivan liian helposti epäilemään, onko mikään, mitä heidän vastarintansa tekee, sen arvoista. Onnistumisista huolimatta minkäänlainen todellinen edistyminen ihmiskunnan vapauttamiseksi tai edes elämän hieman paremmaksi tekemiseksi tuntuu erittäin kaukaiselta asialta, eikä miehen mielialaa ainakaan paranna se, että he nykyisin taistelevat useammin uskollisuusehdollistettuja ihmisiä, eivät ryqrileitä, vastaan.
Kiitos kaiken elämänkokemuksensa mitä tulee vaarallisiin tilanteisiin, Nilesilla on erinomainen paineensietokyky, eikä hän ole stressaantumassa herkästi edes vaikeissa tilanteissa. Hän pitää normaalisti päänsä kylmänä, eikä häntä ärsyttämälläkään saa yleensä irti kuin muutaman, edelleen puoliksi hyväntuulisen sarkastisen kommentin. Liika on kuitenkin aina liikaa, ja Nilesin oikeasti suututtanut henkilö saa mieheltä kylmää ja etäistä kohtelua.
Vihansa purkaminen räjähtävänä raivoamisena sen sijaan ei tulisi miehelle kysymykseenkään. Kaikesta rentoudestaan huolimatta Nilesiin on istutettu syvälle täysin sama itsekuri ja kunniakäsitys kuin muihinkin blackcollareihin. Vaikka hän normaalisti käyttäytyykin varsin rennosti, hänen koko olemuksensa muuttuu, kun hän astuu blackcollarin rooliin. Hän ei vitsaile tai jaarittele turhia taistelukentällä, ja ei erityisemmin pidä siitä, jos joku tätä harrastaa. Sen sijaan Niles liikkuu hallitusti, puhuu mahdollisimman ytimekkäästi ja pelkkää asiaa ja kovettaa tunteensa, kunnes tehtävä on saatu tehtyä. Mies myös tottelee ylempiään ehdoitta, ja hänellä onkin taipumusta seurata käskyjä ajattelematta tai kyseenalaistamatta niitä. Hän pitää tätä tarpeellisena, ei heikkoutena, eikä pidä siitä, että joku väittää asiassa vastaan tai kyseenalaistaa komentoketjun. Niles ei ole kuitenkaan mikään johtajapersoona, ja hän paljon mielummin tottelee käskyjä kuin antaa niitä.
Menneisyys: Florenceksi nimetty Nilesin perheen keksimmäinen lapsi syntyi Eta Luminae 5 -planeetalla, joka on vähän asutettu keskusplaneetta, jonka parhaita puolia ovat lähinnä läheinen sijainti tärkeämpiin keskusplaneettoihin nähden. Suurin osa planeetan pinnasta kärsi jatkuvasta kuivuudesta, ja sen asutus keskittyi lähinnä merien rannoille, ja kasvillisuus oli keltavihreää.
Pojan sisar, joka oli veljeään neljä vuotta vanhempi, jatkoi itsepäisestä veljensä kutsumista Florenceksi, vaikka heidän vanhempansa alkoivat kutsua lastaan lyhyemmin Rennieksi jo varsin nuorella iällä, ja tarpeeksi vanhaksi kasvettuaan alkoi vapaaehtoisesti käyttää Ren:iä kavereiden kesken. Onneksi sentään Renin jälkeen vuotta myöhemmin syntynyt pikkuveli ei tehnyt samaa temppua.
Renin lapsuus oli oikeastaan ihan miellyttävä. Hän oli pienestä asti ulospäinsuuntautunut ulkoilmaihminen, jonka saattoi aina nähdä tutkimassa rantakiviä tai pelaamassa pallopelejä milloin keidenkin kavereiden kanssa. Poikaa olisi voinut kuvailla jopa suosituksi. Iän hieman karttuessa urheilullinen nuorukainen, joka osasi keskustella eikä näyttänyt aivan kammottavalta, ei kokenut moniakaan ongelmia vastakkaisen sukupuolen kanssa. Kaikki se huomio saattoi ehkä mennä hieman Renin päähän, ja hän taisi jättää useamman kuin yhden tyttöystävänsä ihan vain siksi, ettei halunnut tulla sidotuksi yhteen tyttöön, mikä ansaitsi nuorukaiselle joissakin piireissä nuijan maineen, mutta se ei juuri Renin menoa haitannut.
Renin isä oli ammatiltaan poliisi, ja poika oli aina ihaillut isänsä työtä, ja toivonut saavansa tehdä tulevaisuudessa jotain yhtä merkityksellistä. Samalla hän kuitenkin tiesi, ettei aikoisi jäädä kotiplaneetalleen. Eta Luminae 5 oli pieni paikka, ja Renillä oli suure haave nähdä enemmän. Hän unelmoi työpaikasta jossain muualla.
Armeija oli aina yksi Renin vaihtoehdoista. Hänen ykkösvaihtoehtonsa siitä tuli vasta, kun TDEn ja ryqril-alieneiden jännittyneet välit lopultakin puhkesivat täydeksi sodaksi. TDE tarvitsi kaiken avun, sillä he taistelivat massiivista ylivoimaa vastaan, eikä Ren voinut kuvitella tarkoitusta, joka olisi sitä merkityksellisempi.
Uravalinta nyt selvillä Ren alkoi ottamaan selville siitä, mitä eri vaihtoehtoja armeijan ja sotatoimien tukemisen suhteen oli. Silloin hän törmäsi ensimmäistä kertaa Blackcollar-projektiin. Sen tarkoituksena oli muun muassa reaktionopeutta ja refleksejä nopeuttavien aineiden ja ikivanhojen itsepuolustuslajien oppien mukaan luoda sissijoukko, joka voisi käyttää vanhoja, moderneille asesensoreille näkymättömiä aseita ja silti olla tappavan vaarallinen. Huhuttiin, että blackcollar saattaisi voittaa jopa kaksimetrisen ryqril-alienin aseettomassa taistelussa. Ren tiesi saman tien, mihin koulutuslinjaan halusi pyrkiä.
Blackcollareihin ei kuitenkaan hyväksytty ihan ketä tahansa, joten viimeiset kouluvuotensa Ren päätti skarpata sekä arvosanojensa että kuntonsa kohottamisen suhteen. Kaikki se kova työ lopulta kannatti, kun Ren ohjelmaan haettuaan pääsi mukaan. Odotusta täynnä mies lähti kohti Alfa Centaurin koulutuskeskusta.
Elämä armeijan koulutuskeskuksessa oli dramaattisesti erilaista, ja voisi sanoa, että se pakotti myös Renin kokoamaan itsensä ja kasvamaan ihmisenä, tai hän ei olisi edes selvinnyt siellä. Mies kuitenkin piti ainakin jälkikäteen muutoksia sekä hyvinä että tarpeellisina. Hänen ei myöskään tarvinnut enää murehtia siitä, millä nimellä häntä kukakin halusi kutsua, sillä tästä lähtien hän oli ensin blackcollarharjoittelija Niles, ja myöhemmin, kun hän suureksi ylpeydenaiheekseen suoritti koulutuksensa loppuun, kommando Niles.
Koulutus oli kuitenkin blackcollariuden helpoin osuus, ainakin niin kauan, kun sota ryqrileitä vastaan jatkui. Niles lähetettiin yksikkönsä mukana metsikköiselle Kaitosille, ja oikea toiminta alkoi.
Sodassa tapahtui paljon, ja suurin osa siitä jotain, jonka mies mielummin olisi unohtanut. Tulos oli kuitenkin tunnettu: TDE hävisi, valloitettiin ja miehitettiin. Suurin osa Argentin blackcollareista kuoli sodan aikana, ja useita kaatui Argentin antautumisen jälkeisessä sissisodassa, jota jäljelle jääneet blackcollarit jatkoivat siihen asti, kun kaikille edelleen sotaa jatkaneille blackcollareille tarjottiin yleistä armahdusta antautumista vastaan. Nilesin alkuperäisestä 25 sotilaan yksiköstä vain yksi hänen lisäkseen oli elossa. Kaikki blackcollarit eivät armahduksesta huolimatta antautuneet, mutta oli selvää, etteivät heidän toimensa olleet saavuttamassa mitään. Niles kuitenkin ymmärsi, ettei jatkaminen kannattanut, ja kaikki Kaitosin metsiin jääneet blackcollarit tietojen mukaan lopulta kuolivat sinne.
Miehen elämä muuttui siitä hetkestä lähtien edes hieman tavallisempaan suuntaan. Hän sai pitkästä aikaa hankkia itselleen pysyvän asunnon, kunhan vain ensin sai löydettyä sellaisen. Työpaikan löytäminen osoittautui hieman haastavammaksi rastiksi, sillä sissisotiminen ei pätevöittänyt kovinkaan moneen ammattiin. Lisäksi blackcollareita oli väitetysti mahdotonta uskollisuusehdollistaa, minkä vuoksi kaikki sitä vaativat työt olivat myös poissa laskuista. Niles joutui tyytymään useisiin pätkätöihin, ennen päätyi hieman lisäkouluttautumaan ja sai sitten vakituisen paikan eräästä keskiluokkaisesta baarista.
Joitakin kuukausia Nilesin elämä oli jossain määrin normaalia, mutta pian hän alkoi kuulla hiljaa kuiskattuja huhuja vastarintaliikkeestä. Mies oli ensin hieman vastahakoinen ajatuksen suhteen, sillä koki tehneensä jo tarpeeksi vahinkoa toisella puolella oleville kanssaihmisilleen, mutta mitä enemmän aikaa kului, sitä heikommin Niles kesti täyttä toimettomuutta. Mies päätyi työskentelemään salaa myös vastarintaliikkeelle vain kuusi kuukautta väitetyn antautumisen jälkeen, ja on jatkanut sitä tähän päivään asti.
Muuta: Kuten mainittu, Blackcollarit olivat alunperin TDEn armeijan projekti, jonka tarkoitus oli luoda sissisoturijoukko, joita ei voisi tunnistaa normaalista kansasta kuin laajalla bioskannauksella ja jotka voisivat aseistautua primitiivisillä aseilla, joita modernit aseskannerit eivät tunnistaneet. Tässä hyväksi käytettiin toisaalta Maasta kotoisin olevien, ikivanhojen, itämaisten taistelulajejen oppeja, ja toisaalta myös erilaisia lääkkeitä ja kemikaaleja, jotka tekivät sotilaista fyysisesti vahvempia ja heidän reaktioistaan yli-inhimillisen nopeita. He saivat myös koulutusta mielensä psyykkisesti ehdollistamisessa niin, etteivät he murtuisi edes kidutuksen ja kuulusteluissa käytettyjen seerumien alaisena. Tämä yhdistettynä heihin pistettyihin kemikaaleihin oletettavasti tekee blackcollarit immuuneiksi jopa uskollisuusehdollistamiselle, joka esti henkilöä sanomasta tai tekemästä mitään, minkä voisi tulkita petturuuksi ryqrilejä kohtaan.
Blackcollareista tulikin voimakkaita sotureita, jotka saattoivat primitiivisistä aseistaan huolimatta pärjätä paljon edistyneempiä aseita käyttäviä vihollisia vastaan – varsinkin kun ei ollut mitään syytä, mikseivät blackcollarit olisi saattaneet soveltaa myös modernia teknologiaa taistelutyyliinsä tilaisuuden avautuessa. Heidän normaaliin asevarustukseensa kuuluu nunchakuja, heittotähtiä ja tarvittaessa myös tarkka-ammuntaan käytetty ritsa.
Ikä: 36
Sukupuoli: Mies
Asema: kommando
Ulkonäkö: Lähes 180-senttinen Niles on olemukseltaan juuri niin tasapainoinen ja ja lihaksikas kuin blackcollarilta saattaa odottaakin. Vastarintaliike, jossa mies on ollut siitä lähtien, kun hallitus tarjosi yleistä armahdusta blackcollareille, on ollut varsin hyvä Idunine-kuljetusten ryöstämisessä, minkä ansiosta Nilesin lihakset eivät ole kärsineet minkäänlaista haitallista ikääntymistä. Idunine on myös onnistunut koskemaan miehen ulkonäköön sen verran, että hän näyttää muutamaa vuotta nuoremmalta kuin on, mutta ero ei ole silmiinpistävä ja voidaan ainakin vielä laittaa hyvin ikääntymisen piikkiin. Niles ei kuitenkaan ole luottanut vain ja ainoastaan lääketieteelliseen apuun, vaan on pitänyt itsensä kunnossa harjoittelulla ja liikunnalla. Hänellä on yhä soturin ryhti ja joustava, tasapainoinen askel.
Nilesilla on kulmikas kasvonmuoto, joka kuitenkin onnistuu olemaan näyttämättä erityisen jykevältä. Hänen vaalea ihonsa on hieman ruskettunut, mikä kertoo hänen ulkoilmassa viihtyvästä luonteestaan, mutta lähinnä vain kasvoista ja käsistä. Hänen kaulassaan voi havaita pientä rusketusrajaa siinä kohtaa, mihin miehen flexarmorin kaula-aukko ulottuu. Nilesillä on suhteellisen ohuet huulet. Hänen nenänsä on pitkänomainen mutta muuten keskikokoinen. Hänellä on mantelinmuotoiset, pähkinänruskeat silmät, joiden hallitseva väri on vaalea ruskea. Silmien päälle piirtyvät suhteellisen tuuheat, vaaleanruskeat kulmakarvat. Myös Nilesin hiukset ovat vaaleanruskeat, ja ne on muotoiltu tuuheaan, lyhyeen kampaukseen. Mies on suhteellisen tarkka hiuksistaan, ja pitää niistä huolta – joskaan ei läheskään niin paljon kuin joidenkin hänen taistelutovereidensa vitsit saattaisivat antaa ymmärtää.
Niles suosii pitkiä housuja ja pitkähihaisia paitoja. Syyt tähän ovat suurimmaksi osaksi käytännölliset. Pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet enimmäkseen peittävät flexarmorin, jota mies usein pitää vaatteidensa alla. Niles pitää hillityistä väreistä, mutta pukeutuu sekä vaaleaan että tummaan, mutta ei mihinkään erityisen räikeään. Erityisesti hän näyttää mieltyneen tummansiniseen.
Kuten mainittiin, päällysvaatteidensa alla Niles pitää yhä usein blackcollarien flexarmorina tunnettua suoja-asua. Sen osat ovat kaikki väriltään mustia, ja tehty metallisen oloisesta, mutta kuitenkin kankaan tapaan joustavasta aineesta. Materiaali jähmettyy luodin tms. iskusta kovaksi, jakaen iskun voiman laajalle alueelle, jolloin se ei vahingoita kohdettaan. Flexarmor tarvitsee kuitenkin aikaa palautua torjuttuaan ammuksen, eikä yhden ammuksen jälkeen muutamaan minuuttiin torju mitään. Luoteja hitaammat asiat, kutne lyömä-aseet, eivät saa materiaalia edes reagoimaan, eikä se siksi torju niitä.
Flexarmor on erittäin tyköistuvaa, minkä vuoksi sen päälle laittaminen ja pois ottaminen on hieman hankalaa. Siihen kuuluu kengät, housut, paita, hanskat ja huppu, mutta Niles normaalisti pitää vain kenkiä, paitaa ja housuja, pukien hanskat ja hupun vain, jos olettaa joutuvansa taisteluun.
Luonne: Tavatessa Nilesin vapaa-ajalla voi olla vaikea uskoa, että hän todella kuuluu entiseen armeijan eliittiosastoon. Miehestä tuntuu kokonaan puuttuvan se jäykkä kurinalaisuus, jota niin monet armeijan jäsenet suorastaan hehkuvat yötä päivää. Niles tuntuu olevan pikemminkin tämän vastakohta. Hän on huoleton ja rento persoona, joka ei näytä stressaavan yhtään mistään. Hän hymyilee, nauraa ja vitsailee vaikka tuikituntemattoman kanssa. Mies on muutenkin erittäin sosiaalinen, ja viihtyy paremmin ihmisten parissa kuin yksin.
Seurassa pyörimiseen auttaa suuresti se, että Niles on varsin avoinmielinen erilaisille persoonille ja ajatusmaailmoille. Ei hänkään tietysti ihan mitä vain hyväksy, eivätkä esimerkiksi muita ihmisiä systemaattisesti syyttä satuttavat saa häneltä sen enempää sympatiaa kuin keltään muultakaan normaalilta ihmiseltä. Mikään vähemmän radikaali näkemys ei häntä juuri hätkäytä, ainakaan niin kauan, kun keskustelukumppania ei haittaa se, jos Niles sattuu olemaan eri mieltä joistakin keskustelunaiheista.
Ihmisten lisäksi Niles pitää myös uusista kokemuksista. Miestä voisi kuvailla seikkalunhaluiseksi, ja hän on yleensä täysillä osallistumassa asiaan kuin asiaan – varsinkin, jos sitä voi tehdä yhdessä jonkun ihmisryhmän kanssa. Hän ei nyrpistä nenäänsä myöskään eksoottiselle ruualle, vaikka se kuinka haisisi hieman oudolta ja sisältäisi mausteita, joiden nimiä hän ei osaa lausua. Tällaista elämyshakuisuutta esiintyy kuitenkin lähinnä silloin, kun hän on seurassa. Yksin ollessaan hän jää helposti harrastamaan jotain yksinkertaista, kuten vaikka kotitöitä ja kävelyretkiä, jotka jättävät aivan liikaa tilaa ja aikaa ajattelulle. Niles ei erityisesti pidä siitä, kuka hän on yksin, ilman muita ihmisiä, ilman mielekästä päämäärää tekemisilleen. Hän alkaa silloin aivan liian helposti epäilemään, onko mikään, mitä heidän vastarintansa tekee, sen arvoista. Onnistumisista huolimatta minkäänlainen todellinen edistyminen ihmiskunnan vapauttamiseksi tai edes elämän hieman paremmaksi tekemiseksi tuntuu erittäin kaukaiselta asialta, eikä miehen mielialaa ainakaan paranna se, että he nykyisin taistelevat useammin uskollisuusehdollistettuja ihmisiä, eivät ryqrileitä, vastaan.
Kiitos kaiken elämänkokemuksensa mitä tulee vaarallisiin tilanteisiin, Nilesilla on erinomainen paineensietokyky, eikä hän ole stressaantumassa herkästi edes vaikeissa tilanteissa. Hän pitää normaalisti päänsä kylmänä, eikä häntä ärsyttämälläkään saa yleensä irti kuin muutaman, edelleen puoliksi hyväntuulisen sarkastisen kommentin. Liika on kuitenkin aina liikaa, ja Nilesin oikeasti suututtanut henkilö saa mieheltä kylmää ja etäistä kohtelua.
Vihansa purkaminen räjähtävänä raivoamisena sen sijaan ei tulisi miehelle kysymykseenkään. Kaikesta rentoudestaan huolimatta Nilesiin on istutettu syvälle täysin sama itsekuri ja kunniakäsitys kuin muihinkin blackcollareihin. Vaikka hän normaalisti käyttäytyykin varsin rennosti, hänen koko olemuksensa muuttuu, kun hän astuu blackcollarin rooliin. Hän ei vitsaile tai jaarittele turhia taistelukentällä, ja ei erityisemmin pidä siitä, jos joku tätä harrastaa. Sen sijaan Niles liikkuu hallitusti, puhuu mahdollisimman ytimekkäästi ja pelkkää asiaa ja kovettaa tunteensa, kunnes tehtävä on saatu tehtyä. Mies myös tottelee ylempiään ehdoitta, ja hänellä onkin taipumusta seurata käskyjä ajattelematta tai kyseenalaistamatta niitä. Hän pitää tätä tarpeellisena, ei heikkoutena, eikä pidä siitä, että joku väittää asiassa vastaan tai kyseenalaistaa komentoketjun. Niles ei ole kuitenkaan mikään johtajapersoona, ja hän paljon mielummin tottelee käskyjä kuin antaa niitä.
Menneisyys: Florenceksi nimetty Nilesin perheen keksimmäinen lapsi syntyi Eta Luminae 5 -planeetalla, joka on vähän asutettu keskusplaneetta, jonka parhaita puolia ovat lähinnä läheinen sijainti tärkeämpiin keskusplaneettoihin nähden. Suurin osa planeetan pinnasta kärsi jatkuvasta kuivuudesta, ja sen asutus keskittyi lähinnä merien rannoille, ja kasvillisuus oli keltavihreää.
Pojan sisar, joka oli veljeään neljä vuotta vanhempi, jatkoi itsepäisestä veljensä kutsumista Florenceksi, vaikka heidän vanhempansa alkoivat kutsua lastaan lyhyemmin Rennieksi jo varsin nuorella iällä, ja tarpeeksi vanhaksi kasvettuaan alkoi vapaaehtoisesti käyttää Ren:iä kavereiden kesken. Onneksi sentään Renin jälkeen vuotta myöhemmin syntynyt pikkuveli ei tehnyt samaa temppua.
Renin lapsuus oli oikeastaan ihan miellyttävä. Hän oli pienestä asti ulospäinsuuntautunut ulkoilmaihminen, jonka saattoi aina nähdä tutkimassa rantakiviä tai pelaamassa pallopelejä milloin keidenkin kavereiden kanssa. Poikaa olisi voinut kuvailla jopa suosituksi. Iän hieman karttuessa urheilullinen nuorukainen, joka osasi keskustella eikä näyttänyt aivan kammottavalta, ei kokenut moniakaan ongelmia vastakkaisen sukupuolen kanssa. Kaikki se huomio saattoi ehkä mennä hieman Renin päähän, ja hän taisi jättää useamman kuin yhden tyttöystävänsä ihan vain siksi, ettei halunnut tulla sidotuksi yhteen tyttöön, mikä ansaitsi nuorukaiselle joissakin piireissä nuijan maineen, mutta se ei juuri Renin menoa haitannut.
Renin isä oli ammatiltaan poliisi, ja poika oli aina ihaillut isänsä työtä, ja toivonut saavansa tehdä tulevaisuudessa jotain yhtä merkityksellistä. Samalla hän kuitenkin tiesi, ettei aikoisi jäädä kotiplaneetalleen. Eta Luminae 5 oli pieni paikka, ja Renillä oli suure haave nähdä enemmän. Hän unelmoi työpaikasta jossain muualla.
Armeija oli aina yksi Renin vaihtoehdoista. Hänen ykkösvaihtoehtonsa siitä tuli vasta, kun TDEn ja ryqril-alieneiden jännittyneet välit lopultakin puhkesivat täydeksi sodaksi. TDE tarvitsi kaiken avun, sillä he taistelivat massiivista ylivoimaa vastaan, eikä Ren voinut kuvitella tarkoitusta, joka olisi sitä merkityksellisempi.
Uravalinta nyt selvillä Ren alkoi ottamaan selville siitä, mitä eri vaihtoehtoja armeijan ja sotatoimien tukemisen suhteen oli. Silloin hän törmäsi ensimmäistä kertaa Blackcollar-projektiin. Sen tarkoituksena oli muun muassa reaktionopeutta ja refleksejä nopeuttavien aineiden ja ikivanhojen itsepuolustuslajien oppien mukaan luoda sissijoukko, joka voisi käyttää vanhoja, moderneille asesensoreille näkymättömiä aseita ja silti olla tappavan vaarallinen. Huhuttiin, että blackcollar saattaisi voittaa jopa kaksimetrisen ryqril-alienin aseettomassa taistelussa. Ren tiesi saman tien, mihin koulutuslinjaan halusi pyrkiä.
Blackcollareihin ei kuitenkaan hyväksytty ihan ketä tahansa, joten viimeiset kouluvuotensa Ren päätti skarpata sekä arvosanojensa että kuntonsa kohottamisen suhteen. Kaikki se kova työ lopulta kannatti, kun Ren ohjelmaan haettuaan pääsi mukaan. Odotusta täynnä mies lähti kohti Alfa Centaurin koulutuskeskusta.
Elämä armeijan koulutuskeskuksessa oli dramaattisesti erilaista, ja voisi sanoa, että se pakotti myös Renin kokoamaan itsensä ja kasvamaan ihmisenä, tai hän ei olisi edes selvinnyt siellä. Mies kuitenkin piti ainakin jälkikäteen muutoksia sekä hyvinä että tarpeellisina. Hänen ei myöskään tarvinnut enää murehtia siitä, millä nimellä häntä kukakin halusi kutsua, sillä tästä lähtien hän oli ensin blackcollarharjoittelija Niles, ja myöhemmin, kun hän suureksi ylpeydenaiheekseen suoritti koulutuksensa loppuun, kommando Niles.
Koulutus oli kuitenkin blackcollariuden helpoin osuus, ainakin niin kauan, kun sota ryqrileitä vastaan jatkui. Niles lähetettiin yksikkönsä mukana metsikköiselle Kaitosille, ja oikea toiminta alkoi.
Sodassa tapahtui paljon, ja suurin osa siitä jotain, jonka mies mielummin olisi unohtanut. Tulos oli kuitenkin tunnettu: TDE hävisi, valloitettiin ja miehitettiin. Suurin osa Argentin blackcollareista kuoli sodan aikana, ja useita kaatui Argentin antautumisen jälkeisessä sissisodassa, jota jäljelle jääneet blackcollarit jatkoivat siihen asti, kun kaikille edelleen sotaa jatkaneille blackcollareille tarjottiin yleistä armahdusta antautumista vastaan. Nilesin alkuperäisestä 25 sotilaan yksiköstä vain yksi hänen lisäkseen oli elossa. Kaikki blackcollarit eivät armahduksesta huolimatta antautuneet, mutta oli selvää, etteivät heidän toimensa olleet saavuttamassa mitään. Niles kuitenkin ymmärsi, ettei jatkaminen kannattanut, ja kaikki Kaitosin metsiin jääneet blackcollarit tietojen mukaan lopulta kuolivat sinne.
Miehen elämä muuttui siitä hetkestä lähtien edes hieman tavallisempaan suuntaan. Hän sai pitkästä aikaa hankkia itselleen pysyvän asunnon, kunhan vain ensin sai löydettyä sellaisen. Työpaikan löytäminen osoittautui hieman haastavammaksi rastiksi, sillä sissisotiminen ei pätevöittänyt kovinkaan moneen ammattiin. Lisäksi blackcollareita oli väitetysti mahdotonta uskollisuusehdollistaa, minkä vuoksi kaikki sitä vaativat työt olivat myös poissa laskuista. Niles joutui tyytymään useisiin pätkätöihin, ennen päätyi hieman lisäkouluttautumaan ja sai sitten vakituisen paikan eräästä keskiluokkaisesta baarista.
Joitakin kuukausia Nilesin elämä oli jossain määrin normaalia, mutta pian hän alkoi kuulla hiljaa kuiskattuja huhuja vastarintaliikkeestä. Mies oli ensin hieman vastahakoinen ajatuksen suhteen, sillä koki tehneensä jo tarpeeksi vahinkoa toisella puolella oleville kanssaihmisilleen, mutta mitä enemmän aikaa kului, sitä heikommin Niles kesti täyttä toimettomuutta. Mies päätyi työskentelemään salaa myös vastarintaliikkeelle vain kuusi kuukautta väitetyn antautumisen jälkeen, ja on jatkanut sitä tähän päivään asti.
Muuta: Kuten mainittu, Blackcollarit olivat alunperin TDEn armeijan projekti, jonka tarkoitus oli luoda sissisoturijoukko, joita ei voisi tunnistaa normaalista kansasta kuin laajalla bioskannauksella ja jotka voisivat aseistautua primitiivisillä aseilla, joita modernit aseskannerit eivät tunnistaneet. Tässä hyväksi käytettiin toisaalta Maasta kotoisin olevien, ikivanhojen, itämaisten taistelulajejen oppeja, ja toisaalta myös erilaisia lääkkeitä ja kemikaaleja, jotka tekivät sotilaista fyysisesti vahvempia ja heidän reaktioistaan yli-inhimillisen nopeita. He saivat myös koulutusta mielensä psyykkisesti ehdollistamisessa niin, etteivät he murtuisi edes kidutuksen ja kuulusteluissa käytettyjen seerumien alaisena. Tämä yhdistettynä heihin pistettyihin kemikaaleihin oletettavasti tekee blackcollarit immuuneiksi jopa uskollisuusehdollistamiselle, joka esti henkilöä sanomasta tai tekemästä mitään, minkä voisi tulkita petturuuksi ryqrilejä kohtaan.
Blackcollareista tulikin voimakkaita sotureita, jotka saattoivat primitiivisistä aseistaan huolimatta pärjätä paljon edistyneempiä aseita käyttäviä vihollisia vastaan – varsinkin kun ei ollut mitään syytä, mikseivät blackcollarit olisi saattaneet soveltaa myös modernia teknologiaa taistelutyyliinsä tilaisuuden avautuessa. Heidän normaaliin asevarustukseensa kuuluu nunchakuja, heittotähtiä ja tarvittaessa myös tarkka-ammuntaan käytetty ritsa.
