Post by Diiah on Aug 13, 2016 19:28:36 GMT 2
[googlefont="Farsan"][googlefont="Rochester"]
Yleistä tietoa haltioista ja niiden kulttuurista.
Puoliveriset
- Salohaltian ja vaeltajahaltian jälkeiläiset ovat kohtuullisen yleisiä, ja saavat yleensä vapaasti valita, kumman kansan parissa tahtovat elää, vaikka saattavatkin salohaltiakaupungeissa kärsiä vaeltajahaltioiden maineesta sivistömättömämpänä kansana.
- Vaeltajahaltian ja ihmisen jälkeläiset ovat harvinaisia, mutta eivät ennenkuulumattomia. Vaeltajahaltiat hyväksyvät heidät riveihinsä nihkeästi ja ihmisten yhteiskunnassa he kuuluvat lähes poikkeuksetta sorrettuun alaluokkaan ja tulevat sielläkin vielä syrjityksi. Salohaltioiden kaupungeissa he saavat vierailla lähinnä puhdasveristen haltioiden kanssa.
- Kääpiön ja minkä tahansa muun rodun jälkiläiset ovat hyvin harvinaisia, sillä kääpiöt eivät katso hyvällä muihin rotuihin sekaantumista, eivätkä puoliveriset yleensä ole tervetulleita jäämään Cezilmiin. Sekä ihmiset että molemmat haltiakansat kuitenkin suhtautuvat puolikääpiöihin lämpimämmin kuin puolihaltioihin, vaikkei heitä puhdasveristen arvoisina kohdellakaan.
- Salohaltian ja ihmisen jälkeläisiä on äärimmäisen vähän, ja he yleensä päätyvät elämään joko ihmisten tai vaeltajahaltioiden parissa. Ihmiset eivät tee eroa puolihaltioiden välillä, oli heidän vanhempansa sitten salo- tai vaeltajahaltia, ja salohaltioiden kaupungissa puoliveriset tulevat helposti kohdelluksi toisen luokan kansalaisina ja heidän vanhempiaan kummeksutaan.
Salohaltiat
Pääasiassa Loenlarissa tavattavan kansan jäsenet ovat haltioille tyypillisesti ihmisiä sirompia humanoideja, jotka ruumiinrakenteen lisäksi erottaa helpoiten suipoista korvistaan. Kahdesta haltiakansasta salohaltioiden uskotaan olevan fyysisesti enemmän muinaisten haltioiden kaltaisia, mikä osittain selittää, miksi heitä tyypillisesti pidetään vaeltajahaltioita arvovaltaisempina. Vaeltelevista serkuistaan heidät erottaa parhaiten ehkä hieman vaaleammasta ihostaan ja solakammasta ruumiinrakenteesta, joskin kansojen väliset avioliitot ja sekaveriset lapset ovat varsin yleisiä. Tämän vuoksi ei ole laisinkaan tavatonta nähdä vaeltajahaltioiden piirteitä salohaltialla -- tai toisin päin. Haltiat voivat alalajiin katsomatta elää satoja vuosia, jos sairaus tai taistelu ei vie heitä ennenaikaiseen hautaan.
Haltiat eivät koskaan ole mieltyneet ajatukseen tarkoista arvojärjestyksistä tai laeista, vaan luottivat mielummin yksittäisten haltioiden harkintaan ja yksilöiden välisiin sopimuksiin. Alunperin myös Loenlar pyöri vain vanhimpien päätösten varassa. Kaupunki, muista metsässä olevista kaupungeista puhumattakaan, on kuitenkin kasvanut liian suureksi vanhimpien sukujen valvottavaksi, mikä on pakottanut salohaltiakulttuurin siirtymään järjestyneempään suuntaan. Sen sijaan, että vanhimmat henkilökohtaisesti päättäisivät rikkeistä ja rangaistuksista kuten vaeltajahaltioiden kylän- ja leirinjohtajat, kaupunkeihin on kirjoitettu tietty kokoelma sääntöjä ja lakeja sekä suositeltuja rangaistuksia niihin.
Näitä sääntöjä valvomaan perustettiin Loenlarin vartio, jonka vartijoiden katsotaan toimivan vanhimpien nimessä arkielämässä. Tyypillisimmät rangaistukset ovat loukkaantuneelle osapuolelle maksettava raha ja rikkeen hyvittäminen työllä. Vakavammat rikkomukset saattavat vaatia kaupungista karkoituksen tai teloituksen. Vartiolla on myös vankila, mutta sitä käytetään tyypillisesti epäiltyjen säilyttämiseen, kunnes heidän syyllisyydestään ja mahdollisesta rangaistuksestaan on saatu selko, ei rangaistuskäyttöön. Vartiolla on valtuudet puuttua kenen tahansa rikkeisiin, lukuun ottamatta vanhimpia, joiden tekoihin saa puuttua vain toinen vanhimmista. Yksittäisen vanhemman eriävä päätös kuitenkin riittää kumoamaan vartion päätöksen, ja vartion johto vastaa ryhmänsä tekemisistä vanhimmille.
Ihmisuhan kasvaessa vartioon kehitettiin myös toinen haara, Loenlarin ulkovartio. Ulkovartio on vartion alaisuudessa toimiva armeija, jonka tehtävä on vartioida salohaltiakaupunkeja vihamielisten ihmisten varalta ja tarvittaessa puolustaa kansaa heiltä. Ulkovartio on Loenlarin ainoa osa, jossa vallitsee tiukka ja kyseenalaistamaton arvojärjestys ja kuri, eikä se ole fyysisesti heikoille tai psyykkisesti herkille. Ulkovartion soturit ovat myös vastuussa tiedusteluryhmistä, jotka partioivat lähimetsiä uhkaavien ihmisryhmien ja muiden uhkien varalta. Ulkovartion jäsenillä on myös vartion jäsenten oikeudet rangaista rikkomuksista vaikkei niiden etsiminen heidän työnkuvaansa normaalisti kuulukaan.
Loenlarin vanhimmat koostuvat (lisää tähän määrä mikä niitä sukuja on) salohaltioiden arvostetuimman suvun edustajista. Usein vanhimmat ovat myös kirjaimellisesti sukunsa vanhimpia sukupuoleen katsomatta, mutta iäkkäimpien kieltäytyessä tai ollessa syystä tai toisesta epäsopivia tehtävään myös suvun nuorempi jäsen voi saada aseman. Vanhimpien valta perustuu perinteisiin, ei sääntöihin tai lakeihin, mutta sosiaalisen paineen vuoksi heitä vastustava salohaltia saattaa kohdata kylmää kohtelua ystäviltään ja perheeltään. Toisaalta yksittäinen vanhin voidaan syöstä asemastaan, jos suuri osa kansasta ei tunnusta enää hänen arvovaltaansa tai päätöksiään. Tyypillisesti vanhimmat tekevät päätöksiään yksin ja neuvottelevat toistensa kanssa vain tarvittaessa, mutta vartiota koskevissa, suuremmissa päätöksissä vaaditaan kaikkien vanhimpien olevan paikalla.
Salohaltioiden kaupungeissa, erityisesti Loenlarissa, löytyy yhtä laaja kirjo ammatti- ja harrastusmahdollisuuksia kuin kääpiöiden ja ihmisten kaupungeissa. Erityisen hyvin salohaltiat tunnetaan taidoistaan puunkäsittelyn saralla, mutta heidän musiikkinsa ja taiteensa on myös tietyissa piireissä hyvin pidettyä.
Välit muihin kansoihin:
- Vaeltajahaltiat ovat eroavaisuuksistaan huolimatta edelleen samaa haltiakansaa, ja teknisesti vanhimpien päätöksien alaisia. He saavat tulla ja mennä miten tahtovat salohaltioiden kaupungeissa, eikä mikään estä heitä myöskään muuttamasta niihin. Salohaltiat kuitenkin yleisesti ottaen pitävät omaa kulttuuriaan kehittyneempänä ja elintapaansa sivistyneempänä kuin vaeltajahaltioiden versioita, mikä voi aiheuttaa kireitä välejä.
- Ihmisiin salohaltioilla ei ole lähes mitään kontaktia. Yksittäisiä kohtaamisia lukuun ottamatta nämä kaksi kansaa eivät juuri ole tekemisissä toistensa kanssa, ja on vaikea löytää salohaltiaa, joka olisi astunut jalallaan ihmiskaupunkiin. Heillä ei myöskään ole juurikaan suoria diplomaatti- tai kauppasuhteita toisiinsa, vaan vaeltajahaltiat ovat toimineet välikätenä lähes kaikessa.
- Kääpiöihin salohaltioilla on ollut erinomaiset kauppasuhteet siitä päivästä lähtien, kun he tekivät sopimuksensa Thierrean asuttamisesta. Suhde kuitenkin perustuu ennen kaikkea molemminpuoleiseen hyötyyn, ei ystävyyteen tai veljeyteen.
Vaeltajahaltiat
Loenlarista vuosisatoja sitten lähteneet haltiat ovat salohaltioiden tapaan ihmisiä sirompia humanoideja, jotka ruumiinrakenteen lisäksi erottaa helpoiten suipoista korvistaan. Vaeltajahaltioiden uskotaan tietyiltä osin ulkonäöllisesti poikkeavan muinaisten haltioiden muotista, sillä salohaltioista poiketen heidän ihonvärinsä on laajakirjoisempi ja ruumiinrakenteensa salohaltioita vankempi, mutta heidät erottaa kuitenkin selvästi ihmisistä. Syitä tähän on esitetty monia, aina ruokavalion muutoksista ihmisten kanssa pariutumiseen, mutta varmaa syytä ei ole saatu. Vaeltaja- ja salohaltian väliset liitot ovat kuitenkin kohtuullisen yleisiä, eikä siksi ole laisinkaan tavatonta, että yksittäisellä vaeltajahaltialla on selviä salohaltiapiirteitä.
Syyt vaeltajahaltioiden lähtöön olivat moninaiset. Jotkut heistä kokivat, etteivät halunneet asettua yhteen paikkaan asumaan. Toiset saattoivat vastustaa Loenlarin vartion perustamista ja halusivat jatkaa elämäntapaa, jossa yhteisön johtoon viisauden ja kunnioituksen vuoksi noussut henkilö riitatilanteessa päättää asioista tapauskohtaisesti. Osa vaeltajahaltioista onkin pitäytynyt matkaavassa elämäntavassa, ja asuu leireissä, joita voi tarvittaessa liikutella paikasta toiseen, mutta osa on perustanut pysyviä kyliä, jotka eivät liiku sen enempää kuin ihmiskaupungit tai Loenlar. Ainut yhdistävä tekijä näiden välillä on yhteisöjen koko. Vaeltajahaltioiden leirien koko lasketaan yleensä kymmenissä jäsenissä, ja kylien koko korkeintaan sadoissa.
Vaeltajahaltioiden elämäntapa on Loenlarin asukkaiden elämäntapaa karumpi ja vaativampi. Varsinkin leirikunnissa lähes kaikkien jäsenten oletetaan auttavan esimerkiksi leirin pystyttämisessä ja purkamisessa, ruuan hankinnassa tai yhteisön puolustamisessa uhilta. Harvalla kylälläkään on varaa elättää montaakaan muusikkoa, taiteilijaa tai oppinutta, vaikka suurimmissa saattaa olla taverna tai jopa pieni majatalo. Ammatit, joista on käytännön hyötyä yhteisölle, ovat yleensä erityisen tervetulleita. Vaeltajahaltioilla ei yleensä ole myöskään varsinaisia vartijoita tai sotureita, vaan yhteisöjen taistelutaitoisten jäsenten oletetaan tarvittaessa puolustavan heitä uhilta.
Vaeltajahaltiayhteisöjen johtajana toimii aina kylän- tai leirinjohtaja, joka haltioiden perinteitä kunnioittaen on yleensä joku yhteisön vanhimmista jäsenistä. Kylän- tai leirinjohtajan eteen voi tuoda ratkaistavaksi kiistoja, joita yhteisön jäsenet eivät ole keskenään saaneet ratkaistua, ja he tekevät myös koko leiriä tai kylää koskevat ratkaisut. Yksittäisten kylien tai leirien päätöksenteko on johtajien näpeissä, mutta sitä suuremmissa asioissa vaeltajahaltiat ovat yhä periaatteessa Loenlarin vanhimpien vaikutusvallan alaisuudessa. Vanhimpien päätöksiä yleensä kunnioitetaan ja noudatetaan, mutta sosiaalinen paine tottelemiseen ei ole yhtä vahvaa kuin salohaltioilla, eikä päätöksien huomiotta jättäminen tietyissä ympyröissä aiheuta kuin kummeksuntaa.
Elämän kovuuden vuoksi vaeltajahaltiat ovat myös Loenlarin serkkujaan vähemmän nirsoja asukkaistaan, ja toivottavat vain hieman vastahankoisena myös puoliverisiä haltioita riveihinsä, kunhan he tekevät osansa. Yksittäisiä, kansansa luota jostain syystä lähteneitä kääpiöitä ja ihmisiäkin on nähty, mutta he joutuvat tekemään lujasti töitä voittaakseen kylän tai leirin luottamuksen.
Välit muihin kansoihin
- Salohaltiat ovat teknisesti ottaen edelleen samaa haltiakansaa, ja vaeltajahaltiat ovat periaatteessa heidän vanhimpiensa päätösvallan alaisia. Vaeltajahaltiat ovat tervetulleita Loenlariin ja salohaltiat saavat vierailla vaeltajahaltioiden kylissä. Yleinen uskomus kuitenkin on, etteivät kaupunkilaiset ymmärrä tai osaa arvostaa serkkujensa yksinkertaisempaa kulttuuria. Kansat käyvät kuitenkin aktiivisesti kauppaa, ja vaeltajahaltiakauppiaat toimivat usein välikätenä, jotka kauppaavat ihmistavaroita salohaltioille ja salohaltioiden tuotoksia ihmisille.
- Ihmisiin vaeltajahaltioiden välit ovat vuosien saatossa viilenneet. Vaikka he edelleen käyvät kauppaa tiettyjen ihmisten kanssa, yhä harvemmat ihmiset ovat tervetulleita heidän kyliinsä ja leireihinsä. Yhteisön yleinen asenne ihmisiin vaihtelee leiri- ja kyläkohtaisesti epäluuloisesta aggressiiviseen.
- Kääpiöiden kanssa vaeltajahaltioilla ei ole juuri minkäänlaisia suhteita, sillä heillä ei ole paljoakaan tarjottavaa kauppatavaraa, jota kääpiöt eivät saisi helpommin ihmisiltä tai salohaltioilta. Yksittäiset kylät tai leirit saattavat kuitenkin käydä kauppaa yksittäisten kääpiöiden kanssa.
Haltioiden piirteet tiivistettynä
- suipot korvat
- ruumiinrakenteeltaan siroja verrattuna ihmisiin
- salohaltioiden ihonväri yleensä melko vaaleahko
- vaeltajahaltioilla ihonvärejä on laajempi skaala
- eivät välitä ihmisten kanssa kanssakäymisestä - poikkeuksia toki löytyy
Haltiat
Yleistä tietoa haltioista ja niiden kulttuurista.
Puoliveriset
- Salohaltian ja vaeltajahaltian jälkeiläiset ovat kohtuullisen yleisiä, ja saavat yleensä vapaasti valita, kumman kansan parissa tahtovat elää, vaikka saattavatkin salohaltiakaupungeissa kärsiä vaeltajahaltioiden maineesta sivistömättömämpänä kansana.
- Vaeltajahaltian ja ihmisen jälkeläiset ovat harvinaisia, mutta eivät ennenkuulumattomia. Vaeltajahaltiat hyväksyvät heidät riveihinsä nihkeästi ja ihmisten yhteiskunnassa he kuuluvat lähes poikkeuksetta sorrettuun alaluokkaan ja tulevat sielläkin vielä syrjityksi. Salohaltioiden kaupungeissa he saavat vierailla lähinnä puhdasveristen haltioiden kanssa.
- Kääpiön ja minkä tahansa muun rodun jälkiläiset ovat hyvin harvinaisia, sillä kääpiöt eivät katso hyvällä muihin rotuihin sekaantumista, eivätkä puoliveriset yleensä ole tervetulleita jäämään Cezilmiin. Sekä ihmiset että molemmat haltiakansat kuitenkin suhtautuvat puolikääpiöihin lämpimämmin kuin puolihaltioihin, vaikkei heitä puhdasveristen arvoisina kohdellakaan.
- Salohaltian ja ihmisen jälkeläisiä on äärimmäisen vähän, ja he yleensä päätyvät elämään joko ihmisten tai vaeltajahaltioiden parissa. Ihmiset eivät tee eroa puolihaltioiden välillä, oli heidän vanhempansa sitten salo- tai vaeltajahaltia, ja salohaltioiden kaupungissa puoliveriset tulevat helposti kohdelluksi toisen luokan kansalaisina ja heidän vanhempiaan kummeksutaan.
Salohaltiat
Pääasiassa Loenlarissa tavattavan kansan jäsenet ovat haltioille tyypillisesti ihmisiä sirompia humanoideja, jotka ruumiinrakenteen lisäksi erottaa helpoiten suipoista korvistaan. Kahdesta haltiakansasta salohaltioiden uskotaan olevan fyysisesti enemmän muinaisten haltioiden kaltaisia, mikä osittain selittää, miksi heitä tyypillisesti pidetään vaeltajahaltioita arvovaltaisempina. Vaeltelevista serkuistaan heidät erottaa parhaiten ehkä hieman vaaleammasta ihostaan ja solakammasta ruumiinrakenteesta, joskin kansojen väliset avioliitot ja sekaveriset lapset ovat varsin yleisiä. Tämän vuoksi ei ole laisinkaan tavatonta nähdä vaeltajahaltioiden piirteitä salohaltialla -- tai toisin päin. Haltiat voivat alalajiin katsomatta elää satoja vuosia, jos sairaus tai taistelu ei vie heitä ennenaikaiseen hautaan.
Haltiat eivät koskaan ole mieltyneet ajatukseen tarkoista arvojärjestyksistä tai laeista, vaan luottivat mielummin yksittäisten haltioiden harkintaan ja yksilöiden välisiin sopimuksiin. Alunperin myös Loenlar pyöri vain vanhimpien päätösten varassa. Kaupunki, muista metsässä olevista kaupungeista puhumattakaan, on kuitenkin kasvanut liian suureksi vanhimpien sukujen valvottavaksi, mikä on pakottanut salohaltiakulttuurin siirtymään järjestyneempään suuntaan. Sen sijaan, että vanhimmat henkilökohtaisesti päättäisivät rikkeistä ja rangaistuksista kuten vaeltajahaltioiden kylän- ja leirinjohtajat, kaupunkeihin on kirjoitettu tietty kokoelma sääntöjä ja lakeja sekä suositeltuja rangaistuksia niihin.
Näitä sääntöjä valvomaan perustettiin Loenlarin vartio, jonka vartijoiden katsotaan toimivan vanhimpien nimessä arkielämässä. Tyypillisimmät rangaistukset ovat loukkaantuneelle osapuolelle maksettava raha ja rikkeen hyvittäminen työllä. Vakavammat rikkomukset saattavat vaatia kaupungista karkoituksen tai teloituksen. Vartiolla on myös vankila, mutta sitä käytetään tyypillisesti epäiltyjen säilyttämiseen, kunnes heidän syyllisyydestään ja mahdollisesta rangaistuksestaan on saatu selko, ei rangaistuskäyttöön. Vartiolla on valtuudet puuttua kenen tahansa rikkeisiin, lukuun ottamatta vanhimpia, joiden tekoihin saa puuttua vain toinen vanhimmista. Yksittäisen vanhemman eriävä päätös kuitenkin riittää kumoamaan vartion päätöksen, ja vartion johto vastaa ryhmänsä tekemisistä vanhimmille.
Ihmisuhan kasvaessa vartioon kehitettiin myös toinen haara, Loenlarin ulkovartio. Ulkovartio on vartion alaisuudessa toimiva armeija, jonka tehtävä on vartioida salohaltiakaupunkeja vihamielisten ihmisten varalta ja tarvittaessa puolustaa kansaa heiltä. Ulkovartio on Loenlarin ainoa osa, jossa vallitsee tiukka ja kyseenalaistamaton arvojärjestys ja kuri, eikä se ole fyysisesti heikoille tai psyykkisesti herkille. Ulkovartion soturit ovat myös vastuussa tiedusteluryhmistä, jotka partioivat lähimetsiä uhkaavien ihmisryhmien ja muiden uhkien varalta. Ulkovartion jäsenillä on myös vartion jäsenten oikeudet rangaista rikkomuksista vaikkei niiden etsiminen heidän työnkuvaansa normaalisti kuulukaan.
Loenlarin vanhimmat koostuvat (lisää tähän määrä mikä niitä sukuja on) salohaltioiden arvostetuimman suvun edustajista. Usein vanhimmat ovat myös kirjaimellisesti sukunsa vanhimpia sukupuoleen katsomatta, mutta iäkkäimpien kieltäytyessä tai ollessa syystä tai toisesta epäsopivia tehtävään myös suvun nuorempi jäsen voi saada aseman. Vanhimpien valta perustuu perinteisiin, ei sääntöihin tai lakeihin, mutta sosiaalisen paineen vuoksi heitä vastustava salohaltia saattaa kohdata kylmää kohtelua ystäviltään ja perheeltään. Toisaalta yksittäinen vanhin voidaan syöstä asemastaan, jos suuri osa kansasta ei tunnusta enää hänen arvovaltaansa tai päätöksiään. Tyypillisesti vanhimmat tekevät päätöksiään yksin ja neuvottelevat toistensa kanssa vain tarvittaessa, mutta vartiota koskevissa, suuremmissa päätöksissä vaaditaan kaikkien vanhimpien olevan paikalla.
Salohaltioiden kaupungeissa, erityisesti Loenlarissa, löytyy yhtä laaja kirjo ammatti- ja harrastusmahdollisuuksia kuin kääpiöiden ja ihmisten kaupungeissa. Erityisen hyvin salohaltiat tunnetaan taidoistaan puunkäsittelyn saralla, mutta heidän musiikkinsa ja taiteensa on myös tietyissa piireissä hyvin pidettyä.
Välit muihin kansoihin:
- Vaeltajahaltiat ovat eroavaisuuksistaan huolimatta edelleen samaa haltiakansaa, ja teknisesti vanhimpien päätöksien alaisia. He saavat tulla ja mennä miten tahtovat salohaltioiden kaupungeissa, eikä mikään estä heitä myöskään muuttamasta niihin. Salohaltiat kuitenkin yleisesti ottaen pitävät omaa kulttuuriaan kehittyneempänä ja elintapaansa sivistyneempänä kuin vaeltajahaltioiden versioita, mikä voi aiheuttaa kireitä välejä.
- Ihmisiin salohaltioilla ei ole lähes mitään kontaktia. Yksittäisiä kohtaamisia lukuun ottamatta nämä kaksi kansaa eivät juuri ole tekemisissä toistensa kanssa, ja on vaikea löytää salohaltiaa, joka olisi astunut jalallaan ihmiskaupunkiin. Heillä ei myöskään ole juurikaan suoria diplomaatti- tai kauppasuhteita toisiinsa, vaan vaeltajahaltiat ovat toimineet välikätenä lähes kaikessa.
- Kääpiöihin salohaltioilla on ollut erinomaiset kauppasuhteet siitä päivästä lähtien, kun he tekivät sopimuksensa Thierrean asuttamisesta. Suhde kuitenkin perustuu ennen kaikkea molemminpuoleiseen hyötyyn, ei ystävyyteen tai veljeyteen.
Vaeltajahaltiat
Loenlarista vuosisatoja sitten lähteneet haltiat ovat salohaltioiden tapaan ihmisiä sirompia humanoideja, jotka ruumiinrakenteen lisäksi erottaa helpoiten suipoista korvistaan. Vaeltajahaltioiden uskotaan tietyiltä osin ulkonäöllisesti poikkeavan muinaisten haltioiden muotista, sillä salohaltioista poiketen heidän ihonvärinsä on laajakirjoisempi ja ruumiinrakenteensa salohaltioita vankempi, mutta heidät erottaa kuitenkin selvästi ihmisistä. Syitä tähän on esitetty monia, aina ruokavalion muutoksista ihmisten kanssa pariutumiseen, mutta varmaa syytä ei ole saatu. Vaeltaja- ja salohaltian väliset liitot ovat kuitenkin kohtuullisen yleisiä, eikä siksi ole laisinkaan tavatonta, että yksittäisellä vaeltajahaltialla on selviä salohaltiapiirteitä.
Syyt vaeltajahaltioiden lähtöön olivat moninaiset. Jotkut heistä kokivat, etteivät halunneet asettua yhteen paikkaan asumaan. Toiset saattoivat vastustaa Loenlarin vartion perustamista ja halusivat jatkaa elämäntapaa, jossa yhteisön johtoon viisauden ja kunnioituksen vuoksi noussut henkilö riitatilanteessa päättää asioista tapauskohtaisesti. Osa vaeltajahaltioista onkin pitäytynyt matkaavassa elämäntavassa, ja asuu leireissä, joita voi tarvittaessa liikutella paikasta toiseen, mutta osa on perustanut pysyviä kyliä, jotka eivät liiku sen enempää kuin ihmiskaupungit tai Loenlar. Ainut yhdistävä tekijä näiden välillä on yhteisöjen koko. Vaeltajahaltioiden leirien koko lasketaan yleensä kymmenissä jäsenissä, ja kylien koko korkeintaan sadoissa.
Vaeltajahaltioiden elämäntapa on Loenlarin asukkaiden elämäntapaa karumpi ja vaativampi. Varsinkin leirikunnissa lähes kaikkien jäsenten oletetaan auttavan esimerkiksi leirin pystyttämisessä ja purkamisessa, ruuan hankinnassa tai yhteisön puolustamisessa uhilta. Harvalla kylälläkään on varaa elättää montaakaan muusikkoa, taiteilijaa tai oppinutta, vaikka suurimmissa saattaa olla taverna tai jopa pieni majatalo. Ammatit, joista on käytännön hyötyä yhteisölle, ovat yleensä erityisen tervetulleita. Vaeltajahaltioilla ei yleensä ole myöskään varsinaisia vartijoita tai sotureita, vaan yhteisöjen taistelutaitoisten jäsenten oletetaan tarvittaessa puolustavan heitä uhilta.
Vaeltajahaltiayhteisöjen johtajana toimii aina kylän- tai leirinjohtaja, joka haltioiden perinteitä kunnioittaen on yleensä joku yhteisön vanhimmista jäsenistä. Kylän- tai leirinjohtajan eteen voi tuoda ratkaistavaksi kiistoja, joita yhteisön jäsenet eivät ole keskenään saaneet ratkaistua, ja he tekevät myös koko leiriä tai kylää koskevat ratkaisut. Yksittäisten kylien tai leirien päätöksenteko on johtajien näpeissä, mutta sitä suuremmissa asioissa vaeltajahaltiat ovat yhä periaatteessa Loenlarin vanhimpien vaikutusvallan alaisuudessa. Vanhimpien päätöksiä yleensä kunnioitetaan ja noudatetaan, mutta sosiaalinen paine tottelemiseen ei ole yhtä vahvaa kuin salohaltioilla, eikä päätöksien huomiotta jättäminen tietyissä ympyröissä aiheuta kuin kummeksuntaa.
Elämän kovuuden vuoksi vaeltajahaltiat ovat myös Loenlarin serkkujaan vähemmän nirsoja asukkaistaan, ja toivottavat vain hieman vastahankoisena myös puoliverisiä haltioita riveihinsä, kunhan he tekevät osansa. Yksittäisiä, kansansa luota jostain syystä lähteneitä kääpiöitä ja ihmisiäkin on nähty, mutta he joutuvat tekemään lujasti töitä voittaakseen kylän tai leirin luottamuksen.
Välit muihin kansoihin
- Salohaltiat ovat teknisesti ottaen edelleen samaa haltiakansaa, ja vaeltajahaltiat ovat periaatteessa heidän vanhimpiensa päätösvallan alaisia. Vaeltajahaltiat ovat tervetulleita Loenlariin ja salohaltiat saavat vierailla vaeltajahaltioiden kylissä. Yleinen uskomus kuitenkin on, etteivät kaupunkilaiset ymmärrä tai osaa arvostaa serkkujensa yksinkertaisempaa kulttuuria. Kansat käyvät kuitenkin aktiivisesti kauppaa, ja vaeltajahaltiakauppiaat toimivat usein välikätenä, jotka kauppaavat ihmistavaroita salohaltioille ja salohaltioiden tuotoksia ihmisille.
- Ihmisiin vaeltajahaltioiden välit ovat vuosien saatossa viilenneet. Vaikka he edelleen käyvät kauppaa tiettyjen ihmisten kanssa, yhä harvemmat ihmiset ovat tervetulleita heidän kyliinsä ja leireihinsä. Yhteisön yleinen asenne ihmisiin vaihtelee leiri- ja kyläkohtaisesti epäluuloisesta aggressiiviseen.
- Kääpiöiden kanssa vaeltajahaltioilla ei ole juuri minkäänlaisia suhteita, sillä heillä ei ole paljoakaan tarjottavaa kauppatavaraa, jota kääpiöt eivät saisi helpommin ihmisiltä tai salohaltioilta. Yksittäiset kylät tai leirit saattavat kuitenkin käydä kauppaa yksittäisten kääpiöiden kanssa.
Haltioiden piirteet tiivistettynä
- suipot korvat
- ruumiinrakenteeltaan siroja verrattuna ihmisiin
- salohaltioiden ihonväri yleensä melko vaaleahko
- vaeltajahaltioilla ihonvärejä on laajempi skaala
- eivät välitä ihmisten kanssa kanssakäymisestä - poikkeuksia toki löytyy
