Post by Diiah on Aug 11, 2016 6:11:32 GMT 2
[googlefont="Farsan"][googlefont="Rochester"]
-kartta tulossa-
Kuten karttakin antaa ymmärtää, Thierrea on saarivaltio meren keskellä. Seisoitpa kuinka korkealla tahansa, et näe muuta kuin aavaa merta ympärilläsi.
Aikojen alussa ensimmäisenä saarelle saapuivat kääpiöt. He ihastuivat saaren kärjestä löytyneeseen vuoristoon, ja tyytyväisinä he perustivat sinne myöhemmin Cezilmiksi nimetyn kaupungin. Kääpiöt kaivoivat mahtavia tunneleita vuoren alle, yhä syvemmälle ja syvemmälle. He louhivat samalla erilaisia mineraaleja ja kehittivät taitojaan haarniskojen ja aseiden valmistuksessa. Cezilm kasvoi pikkuhiljaa yhä suuremmaksi ja levittäytyi osaksi maan alle. Kääpiöt rakensivat kivestä komeita pylväitä ympäröimään päätunnelin suuaukkoa.
Kääpiöt saivat aikansa mellastaa Thierrean saarella oman mielensä mukaan, ennen kuin saarelle rantautui seuraava kansa: haltiat. Kääpiöt ottivat heidät hieman nihkeästi vastaan, sillä he pelkäsivät haltioiden tulleen ryöstämään heidän kaivoksensa. Ennen suurempaa konfliktia selvisi, että haltiat olivat tulleet rauhanomaisissa aikeissa ja he halusivat elää sovussa kääpiöiden kanssa - eivät vallata alueita. Haltiat olivat luonnonlapsia ja he eivät välittäneet elämästä maan alla. Kansat sopivat, että kääpiöt jatkaisivat elämäänsä maan alla omassa kaupungissaan, ja haltiat saisivat kulkea maan päällä vapaasti. Kaikki olivat tyytyväisiä tähän ratkaisuun. Thierrean maanpinta oli ollut pitkään asumattomana kääpiöiden keskittyessä vain omiin kaivoksiinsa ja luonto oli villiä ja rehevää, juuri sellaista mistä haltiat nauttivat. Tyytyväisenä he kulkivat saarella ja asuivat sovussa eläinten ja luonnon kanssa. Elämä sujui kahden kansan kesken hyvin, kumpikaan ei ollut toistensa tiellä. Haltiat perustivat syvälle metsään oman kaupunkinsa, Loenlarin.
Loenlarista tuli haltioiden puolivirallinen pääkaupunki, ja sinne rakennettiin monia koteja ja perustettiin perheitä. Metsässä oli kirkasvetinen järvi josta haarautui muutama joki. Haltioilla oli kaikki tarpeellinen kaupungissaan, mutta osa tunsi sieluissaan kaipuuta kauemmas kaupungista. Pikkuhiljaa haltiat jakautuivat kahteen osaan: salohaltioihin, jotka jäivät Loenlariin, ja vaeltajahaltioihin, jotka levittäytyivät asumaan ympäröiviin metsiin ja vaihtelivat asuinsijojaan tarpeen mukaan. Loenlariin jääneitä pidettiin suuremmassa arvossa, vaikka haltioilla ei ollutkaan tarkkaa arvojärjestystä, ja vanhimpien neuvojen luottamiseen perustuvan kulttuurin vuoksi kaupungin arvostetuimpien sukujen vanhimpien päätöksiä pidettiin haltiakansan epävirallisina lakeina.
Vuosien ajan Thierreaa asuttivat vain haltiat ja kääpiöt, kunnes eräänä päivänä kolmas kansa - ihmiset - levittäytyivät saarelle. Vanhat asukit ottivat nämä epäröiden vastaan, sillä ihmiset näyttivät levittäytyvän nopeasti ja lupia kysymättä. Lopulta kääpiöt ehdottivat heille samaa sopimusta kuin haltioille: ihmiset saisivat elellä maan päällä niin kuin parhaimmaksi näkisivät, kunhan kaikki maan alla sijaitseva kuuluisi edelleen kääpiöille. Ihmiset suostuivat tähän ehkä hieman vastahakoisesti, mutta suostuivat kuitenkin. Kaikki heistä eivät pitäneet siitä, että he joutuisivat jakamaan saaren rikkaudet haltioiden kanssa. He pitivät näitä luonnonlapsia epäilyttävinä ja pelottavina, kiitos haltioiden vieraiden tapojen ja kyvyn liikkua luonnossa täysin äänettä.
Ihmiset olisivat tahtoneet piirtää selvät rajat kääpiöiden, ihmisten ja haltioiden maiden välille, mutta haltioille ajatus erämaan jakamisesta omistukseen oli vieras ja kummallinen. He ehdottivat toisenlaista sopimusta: kumpikaan osapuoli ei tulisi toisen kaupunkeihin ilman lupaa tai hyvää syytä, ja molemmat kansat eläisivät sovussa omassa rauhassaan saarella. Kiistassa ei koskaan päästy varsinaiseen sopimukseen asti, sillä kumpikaan ei tahtonut antaa periksi toiselle osapuolelle, ja näin Thierrea jakautui kolmen kansan haltuun. Kääpiöt pysyttelivät tyytyväisinä omissa oloissaan maankamaran päällä tapahtuvista asioista välittämättä. Ihmisten ja haltioiden välinen tilanne kiristyi, ja kärjistyi lopulta pieneen verilöylyyn erään vaeltajahaltiaklaanin uskallettua perustaa väliaikainen leiri liian lähelle Tieporria. Tämä tulehdutti kahden kansan välejä entisestään, ja sai haltiat vetäytymään kauemmas ihmisten kaupungeista. Vaeltajahaltiat perustivat omia yhdyskuntia ihmisten ja salohaltioiden kaupunkejen väliseen erämaahan. Haltiat eivät kuitenkaan unohtaneet konfliktia ja se sai heidät suhtautumaan ihmisiin paljon epäluuloisemmin. He perustivat pieniä tiedusteluryhmiä, jotka vahtivat heidän yhdyskuntiensa ympäristöä lähestyvien, uhkaavanoloisten ihmisten varalta, ja Loenlariin perustettiin ensimmäistä kertaa virallinen armeija.
Ihmisillä oli kuitenkin omat ongelmansa. Hierarkia heidän keskuudessan luo pahaa eripuraa kaupunkilaisten välille. Aateliset ja porvarit katsovat alakanttiin talonpoikia ja työläisiä ja pitävät heitä suorastaan roskasakkina. Monet alempiarvoiset joutuivat muuttamaan pääkaupungin muurien ulkopuolelle muotoituneisiin slummeihin, eivätkä muissa kaupungeissa elävät olleet paljoa onnekkaampia. Köyhä väki jäi ilman suojelua, ja heidän keskuudessaan syntyi heidän oma vartiostonsa, jonka tarkoitus oli pitää alaluokka edes jonkinlaisessa turvassa. Se ei tietenkään ollut yhtä tehokas kuin aatelisten tai kuninkaan vartijat, mutta ajoi asiansa. Osa köyhistä sortui varasteluun tai maantierosvouteen saadakseen syötävää, mikä sai ylimistön vetäytymään vielä kauemmas heistä ja heidän mahdollisesta tukemisestaan. Reaktio oli sopiva, sillä alaluokassa oli herännyt idea vallankaappauksesta, johon he toivoivat apua vaeltajahaltioilta.
Talonpoikaisväellä on tarjota vaeltajahaltioille luottamuksellista tietoa, sillä haltioita on huhuttu katoavan heidän eksyessään liian lähelle Tieporria. Tämä on totta, sillä laitoin orjakauppa oli yleistynyt ylimistön keskuudessa, ja orjakauppiaat ovat kaapanneet varomattomia haltioita, jotka ovat vaeltaneet yksinään liian kauas kylästään. Alempiarvoiset toivovat, että haltiat lähtisivät heidän kapinaansa mukaan kuullessaan jäsentensä kohtalosta, mutta kaukana Loenlarin metsissä asuvien vanhimpien huomiota on vaikea tavoittaa.
Kääpiöt eivät edelleenkään ota kantaa ihmisten ja haltioiden riitoihin. He ovat toki saaneet kuulla heidän välisistään levottomuuksista, mutteivat usko sen vaikuttavan omaan elämäänsä. Jotkut heistä haistavat tässäkin asiassa kullan tuoksun, sillä kääpiöt ovat tehneet merkittävän löydön. He ovat löytäneet ihkauuden metallin, gardanyliitin, josta on helppo työstää kestäviä aseita ja varustuksia. Metallia ja palveluksiaan kauppaamalla jotkut voisivat ansaita omaisuuden, mutta Huoneet eivät ole yksimielisiä siitä kenelle, jos kenellekään, ainetta tulisi myydä.
Thierrean historiaa ja juonta
-kartta tulossa-
Kuten karttakin antaa ymmärtää, Thierrea on saarivaltio meren keskellä. Seisoitpa kuinka korkealla tahansa, et näe muuta kuin aavaa merta ympärilläsi.
Aikojen alussa ensimmäisenä saarelle saapuivat kääpiöt. He ihastuivat saaren kärjestä löytyneeseen vuoristoon, ja tyytyväisinä he perustivat sinne myöhemmin Cezilmiksi nimetyn kaupungin. Kääpiöt kaivoivat mahtavia tunneleita vuoren alle, yhä syvemmälle ja syvemmälle. He louhivat samalla erilaisia mineraaleja ja kehittivät taitojaan haarniskojen ja aseiden valmistuksessa. Cezilm kasvoi pikkuhiljaa yhä suuremmaksi ja levittäytyi osaksi maan alle. Kääpiöt rakensivat kivestä komeita pylväitä ympäröimään päätunnelin suuaukkoa.
Kääpiöt saivat aikansa mellastaa Thierrean saarella oman mielensä mukaan, ennen kuin saarelle rantautui seuraava kansa: haltiat. Kääpiöt ottivat heidät hieman nihkeästi vastaan, sillä he pelkäsivät haltioiden tulleen ryöstämään heidän kaivoksensa. Ennen suurempaa konfliktia selvisi, että haltiat olivat tulleet rauhanomaisissa aikeissa ja he halusivat elää sovussa kääpiöiden kanssa - eivät vallata alueita. Haltiat olivat luonnonlapsia ja he eivät välittäneet elämästä maan alla. Kansat sopivat, että kääpiöt jatkaisivat elämäänsä maan alla omassa kaupungissaan, ja haltiat saisivat kulkea maan päällä vapaasti. Kaikki olivat tyytyväisiä tähän ratkaisuun. Thierrean maanpinta oli ollut pitkään asumattomana kääpiöiden keskittyessä vain omiin kaivoksiinsa ja luonto oli villiä ja rehevää, juuri sellaista mistä haltiat nauttivat. Tyytyväisenä he kulkivat saarella ja asuivat sovussa eläinten ja luonnon kanssa. Elämä sujui kahden kansan kesken hyvin, kumpikaan ei ollut toistensa tiellä. Haltiat perustivat syvälle metsään oman kaupunkinsa, Loenlarin.
Loenlarista tuli haltioiden puolivirallinen pääkaupunki, ja sinne rakennettiin monia koteja ja perustettiin perheitä. Metsässä oli kirkasvetinen järvi josta haarautui muutama joki. Haltioilla oli kaikki tarpeellinen kaupungissaan, mutta osa tunsi sieluissaan kaipuuta kauemmas kaupungista. Pikkuhiljaa haltiat jakautuivat kahteen osaan: salohaltioihin, jotka jäivät Loenlariin, ja vaeltajahaltioihin, jotka levittäytyivät asumaan ympäröiviin metsiin ja vaihtelivat asuinsijojaan tarpeen mukaan. Loenlariin jääneitä pidettiin suuremmassa arvossa, vaikka haltioilla ei ollutkaan tarkkaa arvojärjestystä, ja vanhimpien neuvojen luottamiseen perustuvan kulttuurin vuoksi kaupungin arvostetuimpien sukujen vanhimpien päätöksiä pidettiin haltiakansan epävirallisina lakeina.
Vuosien ajan Thierreaa asuttivat vain haltiat ja kääpiöt, kunnes eräänä päivänä kolmas kansa - ihmiset - levittäytyivät saarelle. Vanhat asukit ottivat nämä epäröiden vastaan, sillä ihmiset näyttivät levittäytyvän nopeasti ja lupia kysymättä. Lopulta kääpiöt ehdottivat heille samaa sopimusta kuin haltioille: ihmiset saisivat elellä maan päällä niin kuin parhaimmaksi näkisivät, kunhan kaikki maan alla sijaitseva kuuluisi edelleen kääpiöille. Ihmiset suostuivat tähän ehkä hieman vastahakoisesti, mutta suostuivat kuitenkin. Kaikki heistä eivät pitäneet siitä, että he joutuisivat jakamaan saaren rikkaudet haltioiden kanssa. He pitivät näitä luonnonlapsia epäilyttävinä ja pelottavina, kiitos haltioiden vieraiden tapojen ja kyvyn liikkua luonnossa täysin äänettä.
Ihmiset olisivat tahtoneet piirtää selvät rajat kääpiöiden, ihmisten ja haltioiden maiden välille, mutta haltioille ajatus erämaan jakamisesta omistukseen oli vieras ja kummallinen. He ehdottivat toisenlaista sopimusta: kumpikaan osapuoli ei tulisi toisen kaupunkeihin ilman lupaa tai hyvää syytä, ja molemmat kansat eläisivät sovussa omassa rauhassaan saarella. Kiistassa ei koskaan päästy varsinaiseen sopimukseen asti, sillä kumpikaan ei tahtonut antaa periksi toiselle osapuolelle, ja näin Thierrea jakautui kolmen kansan haltuun. Kääpiöt pysyttelivät tyytyväisinä omissa oloissaan maankamaran päällä tapahtuvista asioista välittämättä. Ihmisten ja haltioiden välinen tilanne kiristyi, ja kärjistyi lopulta pieneen verilöylyyn erään vaeltajahaltiaklaanin uskallettua perustaa väliaikainen leiri liian lähelle Tieporria. Tämä tulehdutti kahden kansan välejä entisestään, ja sai haltiat vetäytymään kauemmas ihmisten kaupungeista. Vaeltajahaltiat perustivat omia yhdyskuntia ihmisten ja salohaltioiden kaupunkejen väliseen erämaahan. Haltiat eivät kuitenkaan unohtaneet konfliktia ja se sai heidät suhtautumaan ihmisiin paljon epäluuloisemmin. He perustivat pieniä tiedusteluryhmiä, jotka vahtivat heidän yhdyskuntiensa ympäristöä lähestyvien, uhkaavanoloisten ihmisten varalta, ja Loenlariin perustettiin ensimmäistä kertaa virallinen armeija.
Ihmisillä oli kuitenkin omat ongelmansa. Hierarkia heidän keskuudessan luo pahaa eripuraa kaupunkilaisten välille. Aateliset ja porvarit katsovat alakanttiin talonpoikia ja työläisiä ja pitävät heitä suorastaan roskasakkina. Monet alempiarvoiset joutuivat muuttamaan pääkaupungin muurien ulkopuolelle muotoituneisiin slummeihin, eivätkä muissa kaupungeissa elävät olleet paljoa onnekkaampia. Köyhä väki jäi ilman suojelua, ja heidän keskuudessaan syntyi heidän oma vartiostonsa, jonka tarkoitus oli pitää alaluokka edes jonkinlaisessa turvassa. Se ei tietenkään ollut yhtä tehokas kuin aatelisten tai kuninkaan vartijat, mutta ajoi asiansa. Osa köyhistä sortui varasteluun tai maantierosvouteen saadakseen syötävää, mikä sai ylimistön vetäytymään vielä kauemmas heistä ja heidän mahdollisesta tukemisestaan. Reaktio oli sopiva, sillä alaluokassa oli herännyt idea vallankaappauksesta, johon he toivoivat apua vaeltajahaltioilta.
Talonpoikaisväellä on tarjota vaeltajahaltioille luottamuksellista tietoa, sillä haltioita on huhuttu katoavan heidän eksyessään liian lähelle Tieporria. Tämä on totta, sillä laitoin orjakauppa oli yleistynyt ylimistön keskuudessa, ja orjakauppiaat ovat kaapanneet varomattomia haltioita, jotka ovat vaeltaneet yksinään liian kauas kylästään. Alempiarvoiset toivovat, että haltiat lähtisivät heidän kapinaansa mukaan kuullessaan jäsentensä kohtalosta, mutta kaukana Loenlarin metsissä asuvien vanhimpien huomiota on vaikea tavoittaa.
Kääpiöt eivät edelleenkään ota kantaa ihmisten ja haltioiden riitoihin. He ovat toki saaneet kuulla heidän välisistään levottomuuksista, mutteivat usko sen vaikuttavan omaan elämäänsä. Jotkut heistä haistavat tässäkin asiassa kullan tuoksun, sillä kääpiöt ovat tehneet merkittävän löydön. He ovat löytäneet ihkauuden metallin, gardanyliitin, josta on helppo työstää kestäviä aseita ja varustuksia. Metallia ja palveluksiaan kauppaamalla jotkut voisivat ansaita omaisuuden, mutta Huoneet eivät ole yksimielisiä siitä kenelle, jos kenellekään, ainetta tulisi myydä.
Kenen puolella sinä olet..?
