Ylläpitäjä
|
Post by shalott on Aug 10, 2016 9:54:31 GMT 2
Nimi: Aavemarsu Laji: Kala Ulkonäkö: Kuollut Sukupuoli: sukuelimet surkastuneet Luonne: IHAN HELEVATUN VIHANEN!!!! Menneisyys: Kuoli eräänä valoisana päivänä googlen kuvahaussa Varustus ja aseistus: No nyt kyllä varustus puuttuu Kyvyt ja taidot: Ei ainakaan hyvä syömään Taistelutyyli: Rääkyy korvaasi kamalalla äänellä Muuta: Se on epäkuollut marsu. ´
|
|
Ylläpitäjä
|
Post by shalott on Aug 9, 2016 19:54:02 GMT 2
Koska tämä sektio puuttuu vielä. ;(
Haen peliseuraa hahmolleni Marsu! Edellisessä pelissä Marsu jäi hevoskärryn alle ja kuoli, joten etsin peliseuraksi maagihahmoa, joka voisi herättää (littanan) Marsun kuolleista!
Mahdollista olisi myös vähän pidempitähtäinen juoni, jossa Marsusta on tulossa Jeesuksen inkarnaatio.
|
|
Ylläpitäjä
|
Post by shalott on Aug 9, 2016 18:41:31 GMT 2
*Yrittää arvata salasanaa että pääsee trollaamaan tuonnekin* :<
|
|
Ylläpitäjä
|
Post by shalott on Aug 9, 2016 18:35:08 GMT 2
Löysin.~ Siellä tuo joku numero vissiin on ainakin edelleen pinkki? xD
|
|
Ylläpitäjä
|
Post by shalott on Aug 9, 2016 16:57:04 GMT 2
No joo. :<
+ Kivempi tälleen kun tuo kuva on leveä (mulla on laajakuvanäyttö), ei niin, että tuossa sivussa on iso kaistale beigeä. xD
Ps. vien nyt haukun lenkille
|
|
Ylläpitäjä
|
Post by shalott on Aug 9, 2016 16:11:08 GMT 2
Minulla ei enää ole tekosyytä spämmätä lisää hahmotietoja tänne. :(
|
|
Ylläpitäjä
|
Post by shalott on Aug 9, 2016 16:02:38 GMT 2
Quottasin paljon paremman viestin :< Olisit voinut oottaa pari sekuntia!
|
|
Ylläpitäjä
|
Post by shalott on Aug 9, 2016 16:02:16 GMT 2
Nimi: Marsu Laji: Haltia Ulkonäkö: Marsu Sukupuoli: uros Luonne: Syö paljon Menneisyys: Syntyi eräänä myrskyisenä yönä googlen kuvahaussa. Varustus ja aseistus: Kyllä on varusteet kunnossa jos tiedät mitä tarkoitan ;) Kyvyt ja taidot: Hyvä syömään Taistelutyyli: Kuolee Muuta: Se on marsu.
|
|
Ylläpitäjä
|
Post by shalott on Aug 9, 2016 15:56:32 GMT 2
Nimi: Florence Niles Ikä: 36 Sukupuoli: Mies Asema: kommando
Ulkonäkö: Lähes 180-senttinen Niles on olemukseltaan juuri niin tasapainoinen ja ja lihaksikas kuin blackcollarilta saattaa odottaakin. Vastarintaliike, jossa mies on ollut siitä lähtien, kun hallitus tarjosi yleistä armahdusta blackcollareille, on ollut varsin hyvä Idunine-kuljetusten ryöstämisessä, minkä ansiosta Nilesin lihakset eivät ole kärsineet minkäänlaista haitallista ikääntymistä. Idunine on myös onnistunut koskemaan miehen ulkonäköön sen verran, että hän näyttää muutamaa vuotta nuoremmalta kuin on, mutta ero ei ole silmiinpistävä ja voidaan ainakin vielä laittaa hyvin ikääntymisen piikkiin. Niles ei kuitenkaan ole luottanut vain ja ainoastaan lääketieteelliseen apuun, vaan on pitänyt itsensä kunnossa harjoittelulla ja liikunnalla. Hänellä on yhä soturin ryhti ja joustava, tasapainoinen askel.
Nilesilla on kulmikas kasvonmuoto, joka kuitenkin onnistuu olemaan näyttämättä erityisen jykevältä. Hänen vaalea ihonsa on hieman ruskettunut, mikä kertoo hänen ulkoilmassa viihtyvästä luonteestaan, mutta lähinnä vain kasvoista ja käsistä. Hänen kaulassaan voi havaita pientä rusketusrajaa siinä kohtaa, mihin miehen flexarmorin kaula-aukko ulottuu. Nilesillä on suhteellisen ohuet huulet. Hänen nenänsä on pitkänomainen mutta muuten keskikokoinen. Hänellä on mantelinmuotoiset, pähkinänruskeat silmät, joiden hallitseva väri on vaalea ruskea. Silmien päälle piirtyvät suhteellisen tuuheat, vaaleanruskeat kulmakarvat. Myös Nilesin hiukset ovat vaaleanruskeat, ja ne on muotoiltu tuuheaan, lyhyeen kampaukseen. Mies on suhteellisen tarkka hiuksistaan, ja pitää niistä huolta – joskaan ei läheskään niin paljon kuin joidenkin hänen taistelutovereidensa vitsit saattaisivat antaa ymmärtää.
Niles suosii pitkiä housuja ja pitkähihaisia paitoja. Syyt tähän ovat suurimmaksi osaksi käytännölliset. Pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet enimmäkseen peittävät flexarmorin, jota mies usein pitää vaatteidensa alla. Niles pitää hillityistä väreistä, mutta pukeutuu sekä vaaleaan että tummaan, mutta ei mihinkään erityisen räikeään. Erityisesti hän näyttää mieltyneen tummansiniseen. Kuten mainittiin, päällysvaatteidensa alla Niles pitää yhä usein blackcollarien flexarmorina tunnettua suoja-asua. Sen osat ovat kaikki väriltään mustia, ja tehty metallisen oloisesta, mutta kuitenkin kankaan tapaan joustavasta aineesta. Materiaali jähmettyy luodin tms. iskusta kovaksi, jakaen iskun voiman laajalle alueelle, jolloin se ei vahingoita kohdettaan. Flexarmor tarvitsee kuitenkin aikaa palautua torjuttuaan ammuksen, eikä yhden ammuksen jälkeen muutamaan minuuttiin torju mitään. Luoteja hitaammat asiat, kutne lyömä-aseet, eivät saa materiaalia edes reagoimaan, eikä se siksi torju niitä. Flexarmor on erittäin tyköistuvaa, minkä vuoksi sen päälle laittaminen ja pois ottaminen on hieman hankalaa. Siihen kuuluu kengät, housut, paita, hanskat ja huppu, mutta Niles normaalisti pitää vain kenkiä, paitaa ja housuja, pukien hanskat ja hupun vain, jos olettaa joutuvansa taisteluun.
Luonne: Tavatessa Nilesin vapaa-ajalla voi olla vaikea uskoa, että hän todella kuuluu entiseen armeijan eliittiosastoon. Miehestä tuntuu kokonaan puuttuvan se jäykkä kurinalaisuus, jota niin monet armeijan jäsenet suorastaan hehkuvat yötä päivää. Niles tuntuu olevan pikemminkin tämän vastakohta. Hän on huoleton ja rento persoona, joka ei näytä stressaavan yhtään mistään. Hän hymyilee, nauraa ja vitsailee vaikka tuikituntemattoman kanssa. Mies on muutenkin erittäin sosiaalinen, ja viihtyy paremmin ihmisten parissa kuin yksin. Seurassa pyörimiseen auttaa suuresti se, että Niles on varsin avoinmielinen erilaisille persoonille ja ajatusmaailmoille. Ei hänkään tietysti ihan mitä vain hyväksy, eivätkä esimerkiksi muita ihmisiä systemaattisesti syyttä satuttavat saa häneltä sen enempää sympatiaa kuin keltään muultakaan normaalilta ihmiseltä. Mikään vähemmän radikaali näkemys ei häntä juuri hätkäytä, ainakaan niin kauan, kun keskustelukumppania ei haittaa se, jos Niles sattuu olemaan eri mieltä joistakin keskustelunaiheista.
Ihmisten lisäksi Niles pitää myös uusista kokemuksista. Miestä voisi kuvailla seikkalunhaluiseksi, ja hän on yleensä täysillä osallistumassa asiaan kuin asiaan – varsinkin, jos sitä voi tehdä yhdessä jonkun ihmisryhmän kanssa. Hän ei nyrpistä nenäänsä myöskään eksoottiselle ruualle, vaikka se kuinka haisisi hieman oudolta ja sisältäisi mausteita, joiden nimiä hän ei osaa lausua. Tällaista elämyshakuisuutta esiintyy kuitenkin lähinnä silloin, kun hän on seurassa. Yksin ollessaan hän jää helposti harrastamaan jotain yksinkertaista, kuten vaikka kotitöitä ja kävelyretkiä, jotka jättävät aivan liikaa tilaa ja aikaa ajattelulle. Niles ei erityisesti pidä siitä, kuka hän on yksin, ilman muita ihmisiä, ilman mielekästä päämäärää tekemisilleen. Hän alkaa silloin aivan liian helposti epäilemään, onko mikään, mitä heidän vastarintansa tekee, sen arvoista. Onnistumisista huolimatta minkäänlainen todellinen edistyminen ihmiskunnan vapauttamiseksi tai edes elämän hieman paremmaksi tekemiseksi tuntuu erittäin kaukaiselta asialta, eikä miehen mielialaa ainakaan paranna se, että he nykyisin taistelevat useammin uskollisuusehdollistettuja ihmisiä, eivät ryqrileitä, vastaan.
Kiitos kaiken elämänkokemuksensa mitä tulee vaarallisiin tilanteisiin, Nilesilla on erinomainen paineensietokyky, eikä hän ole stressaantumassa herkästi edes vaikeissa tilanteissa. Hän pitää normaalisti päänsä kylmänä, eikä häntä ärsyttämälläkään saa yleensä irti kuin muutaman, edelleen puoliksi hyväntuulisen sarkastisen kommentin. Liika on kuitenkin aina liikaa, ja Nilesin oikeasti suututtanut henkilö saa mieheltä kylmää ja etäistä kohtelua. Vihansa purkaminen räjähtävänä raivoamisena sen sijaan ei tulisi miehelle kysymykseenkään. Kaikesta rentoudestaan huolimatta Nilesiin on istutettu syvälle täysin sama itsekuri ja kunniakäsitys kuin muihinkin blackcollareihin. Vaikka hän normaalisti käyttäytyykin varsin rennosti, hänen koko olemuksensa muuttuu, kun hän astuu blackcollarin rooliin. Hän ei vitsaile tai jaarittele turhia taistelukentällä, ja ei erityisemmin pidä siitä, jos joku tätä harrastaa. Sen sijaan Niles liikkuu hallitusti, puhuu mahdollisimman ytimekkäästi ja pelkkää asiaa ja kovettaa tunteensa, kunnes tehtävä on saatu tehtyä. Mies myös tottelee ylempiään ehdoitta, ja hänellä onkin taipumusta seurata käskyjä ajattelematta tai kyseenalaistamatta niitä. Hän pitää tätä tarpeellisena, ei heikkoutena, eikä pidä siitä, että joku väittää asiassa vastaan tai kyseenalaistaa komentoketjun. Niles ei ole kuitenkaan mikään johtajapersoona, ja hän paljon mielummin tottelee käskyjä kuin antaa niitä.
Menneisyys: Florenceksi nimetty Nilesin perheen keksimmäinen lapsi syntyi Eta Luminae 5 -planeetalla, joka on vähän asutettu keskusplaneetta, jonka parhaita puolia ovat lähinnä läheinen sijainti tärkeämpiin keskusplaneettoihin nähden. Suurin osa planeetan pinnasta kärsi jatkuvasta kuivuudesta, ja sen asutus keskittyi lähinnä merien rannoille, ja kasvillisuus oli keltavihreää. Pojan sisar, joka oli veljeään neljä vuotta vanhempi, jatkoi itsepäisestä veljensä kutsumista Florenceksi, vaikka heidän vanhempansa alkoivat kutsua lastaan lyhyemmin Rennieksi jo varsin nuorella iällä, ja tarpeeksi vanhaksi kasvettuaan alkoi vapaaehtoisesti käyttää Ren:iä kavereiden kesken. Onneksi sentään Renin jälkeen vuotta myöhemmin syntynyt pikkuveli ei tehnyt samaa temppua.
Renin lapsuus oli oikeastaan ihan miellyttävä. Hän oli pienestä asti ulospäinsuuntautunut ulkoilmaihminen, jonka saattoi aina nähdä tutkimassa rantakiviä tai pelaamassa pallopelejä milloin keidenkin kavereiden kanssa. Poikaa olisi voinut kuvailla jopa suosituksi. Iän hieman karttuessa urheilullinen nuorukainen, joka osasi keskustella eikä näyttänyt aivan kammottavalta, ei kokenut moniakaan ongelmia vastakkaisen sukupuolen kanssa. Kaikki se huomio saattoi ehkä mennä hieman Renin päähän, ja hän taisi jättää useamman kuin yhden tyttöystävänsä ihan vain siksi, ettei halunnut tulla sidotuksi yhteen tyttöön, mikä ansaitsi nuorukaiselle joissakin piireissä nuijan maineen, mutta se ei juuri Renin menoa haitannut.
Renin isä oli ammatiltaan poliisi, ja poika oli aina ihaillut isänsä työtä, ja toivonut saavansa tehdä tulevaisuudessa jotain yhtä merkityksellistä. Samalla hän kuitenkin tiesi, ettei aikoisi jäädä kotiplaneetalleen. Eta Luminae 5 oli pieni paikka, ja Renillä oli suure haave nähdä enemmän. Hän unelmoi työpaikasta jossain muualla. Armeija oli aina yksi Renin vaihtoehdoista. Hänen ykkösvaihtoehtonsa siitä tuli vasta, kun TDEn ja ryqril-alieneiden jännittyneet välit lopultakin puhkesivat täydeksi sodaksi. TDE tarvitsi kaiken avun, sillä he taistelivat massiivista ylivoimaa vastaan, eikä Ren voinut kuvitella tarkoitusta, joka olisi sitä merkityksellisempi. Uravalinta nyt selvillä Ren alkoi ottamaan selville siitä, mitä eri vaihtoehtoja armeijan ja sotatoimien tukemisen suhteen oli. Silloin hän törmäsi ensimmäistä kertaa Blackcollar-projektiin. Sen tarkoituksena oli muun muassa reaktionopeutta ja refleksejä nopeuttavien aineiden ja ikivanhojen itsepuolustuslajien oppien mukaan luoda sissijoukko, joka voisi käyttää vanhoja, moderneille asesensoreille näkymättömiä aseita ja silti olla tappavan vaarallinen. Huhuttiin, että blackcollar saattaisi voittaa jopa kaksimetrisen ryqril-alienin aseettomassa taistelussa. Ren tiesi saman tien, mihin koulutuslinjaan halusi pyrkiä.
Blackcollareihin ei kuitenkaan hyväksytty ihan ketä tahansa, joten viimeiset kouluvuotensa Ren päätti skarpata sekä arvosanojensa että kuntonsa kohottamisen suhteen. Kaikki se kova työ lopulta kannatti, kun Ren ohjelmaan haettuaan pääsi mukaan. Odotusta täynnä mies lähti kohti Alfa Centaurin koulutuskeskusta. Elämä armeijan koulutuskeskuksessa oli dramaattisesti erilaista, ja voisi sanoa, että se pakotti myös Renin kokoamaan itsensä ja kasvamaan ihmisenä, tai hän ei olisi edes selvinnyt siellä. Mies kuitenkin piti ainakin jälkikäteen muutoksia sekä hyvinä että tarpeellisina. Hänen ei myöskään tarvinnut enää murehtia siitä, millä nimellä häntä kukakin halusi kutsua, sillä tästä lähtien hän oli ensin blackcollarharjoittelija Niles, ja myöhemmin, kun hän suureksi ylpeydenaiheekseen suoritti koulutuksensa loppuun, kommando Niles.
Koulutus oli kuitenkin blackcollariuden helpoin osuus, ainakin niin kauan, kun sota ryqrileitä vastaan jatkui. Niles lähetettiin yksikkönsä mukana metsikköiselle Kaitosille, ja oikea toiminta alkoi. Sodassa tapahtui paljon, ja suurin osa siitä jotain, jonka mies mielummin olisi unohtanut. Tulos oli kuitenkin tunnettu: TDE hävisi, valloitettiin ja miehitettiin. Suurin osa Argentin blackcollareista kuoli sodan aikana, ja useita kaatui Argentin antautumisen jälkeisessä sissisodassa, jota jäljelle jääneet blackcollarit jatkoivat siihen asti, kun kaikille edelleen sotaa jatkaneille blackcollareille tarjottiin yleistä armahdusta antautumista vastaan. Nilesin alkuperäisestä 25 sotilaan yksiköstä vain yksi hänen lisäkseen oli elossa. Kaikki blackcollarit eivät armahduksesta huolimatta antautuneet, mutta oli selvää, etteivät heidän toimensa olleet saavuttamassa mitään. Niles kuitenkin ymmärsi, ettei jatkaminen kannattanut, ja kaikki Kaitosin metsiin jääneet blackcollarit tietojen mukaan lopulta kuolivat sinne.
Miehen elämä muuttui siitä hetkestä lähtien edes hieman tavallisempaan suuntaan. Hän sai pitkästä aikaa hankkia itselleen pysyvän asunnon, kunhan vain ensin sai löydettyä sellaisen. Työpaikan löytäminen osoittautui hieman haastavammaksi rastiksi, sillä sissisotiminen ei pätevöittänyt kovinkaan moneen ammattiin. Lisäksi blackcollareita oli väitetysti mahdotonta uskollisuusehdollistaa, minkä vuoksi kaikki sitä vaativat työt olivat myös poissa laskuista. Niles joutui tyytymään useisiin pätkätöihin, ennen päätyi hieman lisäkouluttautumaan ja sai sitten vakituisen paikan eräästä keskiluokkaisesta baarista. Joitakin kuukausia Nilesin elämä oli jossain määrin normaalia, mutta pian hän alkoi kuulla hiljaa kuiskattuja huhuja vastarintaliikkeestä. Mies oli ensin hieman vastahakoinen ajatuksen suhteen, sillä koki tehneensä jo tarpeeksi vahinkoa toisella puolella oleville kanssaihmisilleen, mutta mitä enemmän aikaa kului, sitä heikommin Niles kesti täyttä toimettomuutta. Mies päätyi työskentelemään salaa myös vastarintaliikkeelle vain kuusi kuukautta väitetyn antautumisen jälkeen, ja on jatkanut sitä tähän päivään asti.
Muuta: Kuten mainittu, Blackcollarit olivat alunperin TDEn armeijan projekti, jonka tarkoitus oli luoda sissisoturijoukko, joita ei voisi tunnistaa normaalista kansasta kuin laajalla bioskannauksella ja jotka voisivat aseistautua primitiivisillä aseilla, joita modernit aseskannerit eivät tunnistaneet. Tässä hyväksi käytettiin toisaalta Maasta kotoisin olevien, ikivanhojen, itämaisten taistelulajejen oppeja, ja toisaalta myös erilaisia lääkkeitä ja kemikaaleja, jotka tekivät sotilaista fyysisesti vahvempia ja heidän reaktioistaan yli-inhimillisen nopeita. He saivat myös koulutusta mielensä psyykkisesti ehdollistamisessa niin, etteivät he murtuisi edes kidutuksen ja kuulusteluissa käytettyjen seerumien alaisena. Tämä yhdistettynä heihin pistettyihin kemikaaleihin oletettavasti tekee blackcollarit immuuneiksi jopa uskollisuusehdollistamiselle, joka esti henkilöä sanomasta tai tekemästä mitään, minkä voisi tulkita petturuuksi ryqrilejä kohtaan.
Blackcollareista tulikin voimakkaita sotureita, jotka saattoivat primitiivisistä aseistaan huolimatta pärjätä paljon edistyneempiä aseita käyttäviä vihollisia vastaan – varsinkin kun ei ollut mitään syytä, mikseivät blackcollarit olisi saattaneet soveltaa myös modernia teknologiaa taistelutyyliinsä tilaisuuden avautuessa. Heidän normaaliin asevarustukseensa kuuluu nunchakuja, heittotähtiä ja tarvittaessa myös tarkka-ammuntaan käytetty ritsa.
|
|
Ylläpitäjä
|
Post by shalott on Aug 9, 2016 15:55:20 GMT 2
Nimi – Illana Aduialeth Ikä - 54 Sukupuoli - Nainen Rotu - Haltia Liittouma – Hyvis
Luonne – Illana on pieni mutta loputtomalla energialla varattu tehopakkaus, jolla on vaikeuksia odotella paikallaan kahta minuuttia pidempään. Hän on aina menossa, tulossa tai jo kaukana paossa kun yrität tavoittaa häntä. Kymmenen minuutin odottelu tuolilla istuen saa hänet hermostumaan ja tylsistymään, ja alan loppuun kuluttua hän todennäköisesti roikkuu tuolilla ylösalaisin. Vaikka tämä energinen käytös voisi antaa olettaa, ettei hän pysty myöskään keskittymään mihinkään kahta sekuntia pidempään, se ei ole aivan totta. Illenan mielestä tylsän tehtävän, kuten vaikka jonkin asian tarkkailun, aikana hän kyllä väsyy hyvin nopeasti ja alkaa tehdä kaikkea muuta, mutta kun naisella on omasta mielestään mielenkiintoista tekemistä, hän keskittyy siihen täysillä.
Illanan kiinnostus tehdä tai olla tekemättä jotain asiaa riippuu hyvin vahvasti siitä, huvittaako häntä tehdä sitä vai ei. Hänen kykynsä harhautua sivuraiteille epämukavia tehtäviä tehdessään on verrattavissa vain hänen estottomuudelleen mitä tulee mielitekojen toteuttamiseen. Illana on auttamaton kleptomaani ja pitkäaikainen tuttavuus hänen kanssaan saattaa helposti johtaa siihen, että menetät kaiken omaisuutesi, jota ei ole naulattu lattiaan. Haltia myös usein sanoo, mitä sylki suuhun tuo, ja ajattelee seuraamuksia myöhemmin, jos edes ajattelee. Tämä ajaa helposti pienen ärsytyskynnyksen omaavat henkilöt hyppimään seinille. Muutenkin hänellä on tapana tehdä impulsiivisia asioita – ei olisi ennenkuulumatonta, jos Illana suutelisi spontaanisti puolituntematonta ihan vain saadakseen hieman vipinää tylsään tilanteeseen.
Naisen energisyyttä katsellessa voisi ihmetellä, miten Illana on koskaan saanut hankittua itselleen elannon tai tehtyä töitä. Onneksi haltialla on sekoilunsa vastapainoksi roima annos itsesuojeluvaistoa. Vaikka hän ei kykenekään täysin pääsemään pakoon aktiivisuuttaan tai impulsiivisuuttaan, hän kykenee kyllä hillitsemään epämiellyttäviä ominaisuuksiaa hieman, jos toinen vaihtoehto on nälkäkuolema. Illana ei myöskään ole täysin vailla taitoja: hän on omien puheidensa mukaan tämän ja vähintään muutaman naapurimaan paras murto- ja taskuvaras, joka tiirikoi auki lukon kuin lukon, vie avaimet valppaimmankin vartijan taskusta ja murtautuu vaikka kuninkaan palatsiin viidennen kerroksen ikkunan kautta. Haltian oikeat taidot saattavat hieman poiketa väitetyistä taidoista, mutta kieltämättä hän on vikkelä, ketterä ja näppäräsorminen.
Hämärätoimien täyttämän elämän ja vähemmän kuin optimaalisen lapsuuden vuoksi Illana ei halua tai edes oikein osaa näyttää heikkoutta tai haavoittuvaisuutta, varsinkaan henkistä sorttia. Perinteinen kivikasvoisuus ikävien tunteiden suhteen tuskin toimisi hänellä, joten sen sijaan Illana suhtautuu kaikkeen ikävään hälläväliä-asenteella. Naisen käytös ei näytä muuttuvan piirunkaan vertaa, vaikka tappaisit hänen parhaan ystävänsä hänen edessään. Alunperin tämä oli tietoinen valinta, jolla Illana yritti suojella itseään, mutta kaikkien näiden vuosien jälkeen haltia on itsekin alkanut uskoa esitykseensä. Haudatun totuuden voi kuitenkin tarkalla silmällä havaita hänen käytöksestään: jos haltiaa esimerkiksi uhkailee (ja on selvästi valmis toteuttamaan uhkauksensa), hän saattaa näyttää siltä, ettei reagoi, mutta yleensä korjaa käytöstään. Tästä käytöksestä johtuen Illanaa on myös hyvin helppo kohdella huonosti tai käyttää hyväksi, jos vain suostuu hallitsemaan pelolla ja väkivallalla. Jotta hän voisi valittaa tällaisesta kohtelusta, hänen täytyisi myöntää sen vaivaavan häntä – ja sitähän nainen ei voi tehdä.
Ulkonäkö – Illana on pieni, lyhyehkö haltianainen, joka ei paljoa myöskään paina. Hänellä on varsin hyvä yleiskunto, muttei kuitenkaan mitään kehonrakentaja-lihaksia. Iästään huolimatta hän on haltia ja eikä siksi näytä päivääkään yli kahtakymmentäviittä vuotta vanhalta. Naisen kasvot ovat soikion malliset ja naiselliset. Haltian kasvonpiirteet ovat pehmeät ja hänen syntyperäistä smecialaista muutamaa sävyä tummempi ihonsa on pääosin sileää. Haltian suu on kapea ja hänen nenänsä on nykerömäinen ilmestys, jonka kärki kääntyy hieman ylöspäin.
Illanalla on ohuehkot, tummat kulmakarvat, jotka piirtyvän suurehkojen silmien yläpuolelle. Hänen silmänsä ovat hyvin tummaa ruskean sävyä, mikä saa hänet helposti näyttämään nappisilmäiseltä. Illanan korvat ovat nipukattomat ja haltiatyyliin suippokärkiset. Virvaviivaisen hengen jatkona hän pitää mustia, suoria hiuksiaan yleensä niskasta roikkuvalla, löysähköllä palmikolla, joka ulottuu hartioiden alareunaan asti.
Haltia käyttää yleensä nahkaisia, tyköistuvia vaatteita, jotka ovat alkuperäiseltä väriltään tummanruskeat. Vaatteet näyttävät suhteellisen kalliilta käsityöltä, jonka on tarkoitus kestää pidempään kuin vuoden tai kaksi. Tästä kertookin paljon se, että ne ovat pääosin ehjät siitä huolimatta, että niitä on ulkonäöstä päätellen käytetty jo useamman vuosikymmenen ajan. Nahkan pinta on sään runtelemaa ja sen väri on haalistunut auringossa. Siellä sun täällä on kiinni pinttynyttä likaa, ja muutamasta kohtaa jokin terävä näyttää raapaisseen tai puhkaisseen vaatteen pinnan.
Menneisyys – Illana syntyi maassa, joka on Smeciasta useamman sadan kilometrin verran etelään päin. Hänen kotinsa oli erään erityisen suuren kaupungin huonommalla alueella, jossa talot olivat huonokuntoisia, kadut olivat kapeita ja kaikki olivat nälkäisiä. Illana oli perheensä viides lapsi ja yksi kahdeksasta – yhdestätoista, jos tiiviisti asutettu alue ei olisi ollut niin tehokas sairauksien levittämisessä. Hänen isänsä oli lamasta huolimatta onnistunut pitämään työnsä, mutta joutui tekemään tavallista enemmän työtä samalla palkalla, eikä sekään tahtonut riittää niin monen suun ruokkimiseen. Vanhempien lasten tuli osallistua nuorempien kasvattamiseen, ja heidän seurassaan Illana oppi jo nuorena, että jos hän halusi saada mahansa täyteen, oli parempi suunnata hyväosaisempien asuinalueelle ja tyhjentää ohikulkijan taskut.
Työtilanne oli surkea, mistä johtuen turhautuneiden ja köyhien nuorukaisten määrä oli huomattava. Ei kestänyt kauaakaan, kun nämä alkoivat käydä vaarallisemmiksi ja muodostaa ryhmiä voidakseen toteuttaa yhä röyhkeämpiä rikoksia. Illana löysi tällaisestä ryhmittymästä nopeasti helpoimman tavan pysyä siedettävällä elintasolla, vaikka useimmissa varsinkin nokkimisjärjestyksessä alempana olevat olivat tehtävissään epäonnistuttuaan yhtä lailla vaarassa kuin ryöstöjen kohteetkin. Illanalla oli tässä ryhmässä joitakin ystäviä, joita hän edelleen muistelee lämmöllä, mutta siellä tapahtui myös monia asioita, joita haltia mielummin ei ajattelisi ja joiden takia hän oppi nykyisen heikkouksia ei näytetä -mallinsa.
Lopulta alueen hallitsija ei enää voinut katsoa köyhälistön temppuilua, vaan antoi kaupungin vartijoille oikeudet tehdä mitä vain tarvitsi levottomuuksien lopettamiseksi. Useita kiinni jääneitä rikollisia hirtettiin ja monet muut painuivat maan alle. Illanan ryhmä oli yksi ensimmäisiä hajonneita ryhmiä, kun heidän tukikohtanaan käytetty tyhjä talo yllätystarkastettiin, mikä johti useiden jäsenten pidätykseen. Haltianainen pääsi pakoon, mutta pelkäsi, että joku antaisi hänet ilmi kuulusteluissa. Siksi hän löyttäytyikin jo seuraavana aamuna serkkunsa, joka työskenteli heidän ryhmänsä varastettuja tavaroita ostaneelle kauppiaalle, mukaan matkalle pois kaupungista.
Kiinnijäämistä ja rangaistuksia peläten ryhmä matkasi valtakunnan rajan yli pohjoiseen, missä kauppiaalla oli kontakteja. Jonkin aikaa Illana työskenteli serkkunsa rinnalla kauppiaan apulaisena, mutta käytännössä kauppamiehellä oli varaa vain yhteen apupoikaan, joten nainen sai tienata elantonsa totutulla tavalla: syömällä juuri sen verran kuin pystyi varastamaan. Järjestely ei kestänyt kauaa, ja Illana lähti kokeilemaan omaa onneaan. Hän jatkoi sen tekemistä, missä oli hyvä: varastamista. Joskus hän varasti ruokaa tai rahaa, joskus tavaraa, jota saattoi vaihtaa ruokaan tai rahaan. Joitakin kertoja hän on jopa hankkinut jonkin tietyn asian ja saanut työstään korvauksen. Yleensä hänen työtapaansa kuitenkin kuuluu pysyä yhdessä kaupungissa korkeintaan muutaman kuukauden verran, minkä jälkeen hän jatkaa matkaansa, jättäen viranomaiset raapimaan päätään.
Muuta – Illana pitää yleensä mukanaan laukkua, jossa on setillinen lukkojen tiirikoimiseen käytettäviä metallitikkuja. Lisäksi hänellä on yleensä mukanaan muutama köysi, jonka toisessa päässä on kevyehko metallinpala, joka helpottaa sen sitomista tai mahdollistaa sen kiinnittämisen heittämällä. Haltia on tosin ketterä kiipeämään myös ilman köysiä, jos ulottuvilla on vain jotain muuta kiipeämiseen sopivaa. Haltia käyttelee tiirikkojaan taitavasti, ja taitaa myös hiljaa ja huomaamattomasti hiippailun ja vähänkin varomattomampien tapausten taskujen tyhjentämisen ohi kävellessä.
Lisäksi Illanan varustukseen kuuluu myös tikari. Hän ei ole mainittavan mahtava taistelija, pikemminkin ketterä pakenija, mutta hiljaa hiippaillessa on helppo puukottaa varomattomia uhreja, jos tarve sitä vaatii.
Illanan ulkomaalaisuudesta johtuen hän ääntää kevyellä aksentilla, joka on yleensä helppo huomata, mutta ei kuitenkaan tee hänen puheestaan erityisen vaikeasti ymmärrettävää.
Illana Aduialeth/54/Nainen/Haltia/Hyvis/s. 3/Shalott
|
|